kvantisointikohinaltaan

Kvantisointikohina on termi, jota käytetään digitaalisessa signaalinkäsittelyssä kuvaamaan virhettä, joka syntyy, kun jatkuva signaali kvantisoidaan eli muutetaan diskreeteiksi arvoiksi. Tämä kvantisointiprosessi on välttämätön analogisignaalin muuttamiseksi digitaaliseen muotoon esimerkiksi analogia-digitaalimuuntimen (ADC) avulla. Koska digitaalinen esitys on rajallinen määrä bittejä, se ei voi täydellisesti edustaa alkuperäisen signaalin kaikkia mahdollisia arvoja.

Kvantisointikohina voidaan ajatella erona alkuperäisen analogisen signaalin ja sen kvantisoidun digitaalisen esityksen välillä. Tämä ero, eli kvantisointivirhe, ilmenee satunnaisena kohinana, joka on lisätty alkuperäiseen signaaliin. Mitä enemmän bittejä kvantisointiin käytetään, sitä pienempi on kvantisointivirhe ja sitä pienempi on kvantisointikohina. Tällöin digitaalinen esitys on tarkempi ja lähempänä alkuperäistä analogista signaalia.

Kvantisointikohinan määrä riippuu kvantisointiasteikosta ja kvantisointivirheen jakautumisesta. Ihannetapauksessa kvantisointivirhe jakautuu tasaisesti kvantisointiasteikon yli. Kvantisointikohinan voidaan katsoa olevan usein valkoista kohinaa, joka on jakautunut tasaisesti taajuusalueelle, mutta tämä ei päde aina, varsinkaan jos signaali on pieni verrattuna kvantisointiasteikkoon. Kvantisointikohina on perustavanlaatuinen rajoitus digitaalisessa signaalinkäsittelyssä ja sen hallinta on tärkeää monissa sovelluksissa, kuten äänen- ja kuvankäsittelyssä.