kuvauslauseina

Kuvauslauseina on suomalaisessa kieliopissa termi, joka viittaa lauseisiin, joissa kuvaava alistus ilmaisee lisätietoa edeltävästä substantiivista. Käytännössä kuvauslauseena toimiva sivulause on usein relatiivilausuma, joka seuraa substantiivia ja tarkentaa sen ominaisuuksia tai kuvaa tilannetta, jossa kohde esiintyy.

Syntaksilta kuvauslauseina toimivat sivulauseet ovat tyypillisesti relatiivilausumia, joita aloittavat relatiivipronominit kuten joka, jotka tai jonka sekä niiden taivutettavat muodot kuten jonka, jonka, joiden. Lauseet voivat olla rajoittavia (tarkentavia) tai selittäviä (lisäinformatiivisia). Esimerkiksi lauseet kuten Kissa, jolla on pitkät viikset, makaa sohvalla tai Talo, jonka katto on punainen, ovat kuvauslauseina toimivia sivulauseita, jotka antavat lisätietoa kohteesta.

Käyttö ja merkitys: Kuvauslauseina on yleinen tapa lisätä yksityiskohtia ja rakennetta lauseisiin ilman, että pääasia muuttuisi. Ne voivat esiintyä sekä yhdistettyinä että erotettuina välimerkein; käytäntö vaihtelee siinä, kuinka välimerkit ilmaisevat lisätiedon tarpeellisuuden tai luontevuuden. Kielessä kuvauslauseina voi sekä tarkentaa että havainnollistaa, ja ne voivat vaikuttaa sekä kirjoitetun kielen rakennetta että rytmiä.

Kuvauslauseina sekä kielitieteellinen tutkimus kuin kirjoitustekniikka voivat käsillä olevaa käsitettä käyttää laajemmin kuvaamaan, miten kielellinen ilmaisukyky tuottaa visuaalisia tai karakteristisia piirteitä kohteista. Se palvelee sekä normatiivista kielioppia että retorista ilmaisua, tarjoten keinon välittää yksityiskohtia tiiviisti ja selkeästi.