kuvantamismenettelyjä

Kuvantamismenettelyt ovat diagnostisia ja terapeuttisia tutkimuksia, joissa kehon sisäisiä rakenteita kuvataan erilaisilla radiologisilla tekniikoilla. Yleisimpiä kuvantamismenetelmiä ovat röntgenkuvaus, tietokonetomografia (CT), magneettikuvaus (MRI), ultraäänikuvaus sekä molekyylitason kuvantamisessa käytettävä positroniemissiotomografia (PET) ja SPECT. Näissä menetelmissä voidaan käyttää varjoaineita parantamaan kuvattavien rakenteiden näkyvyyttä.

Röntgen ja CT perustuvat ionisoivaan säteilyyn; CT tarjoaa kolmiulotteisen kuvan ja korkean tarkkuuden, mutta aiheuttaa säteilyaltistuksen. MRI käyttää voimakasta magneettikenttää ja radioaaltoja, ja se ei sisällä ionisoivaa säteilyä, tehden siitä erityisen arvokkaan pehmyt kudosten kuvauksessa. Ultraäänikuvaus on turvallinen ja toistettava menetelmä, joka hyödyntää akustisia aaltoja. PET- ja SPECT-kuvaukissa mitataan kudosten kemiallista toimintaa, ja niitä käytetään usein yhdessä CT:n tai MRI:n kanssa optimaalisen anatomisen kontekstin saavuttamiseksi.

Varjoaineet ovat yleisiä kuvantamisten tukena. Iodipitoiset varjoaineet käytetään CT- ja röntgenkuvauksissa, gadolinium-pohjaiset varjoaineet MRI:ssä, ja joissakin tapauksissa myös ultraäänitutkimuksissa käytetään erillisiä kontrastimahia. Varjoaineisiin liittyvät riskit, kuten allergiset reaktiot tai munuaisten toiminnan heikkeneminen, on otettava huomioon ennen tutkimusta.

Kuvantamismenettelyt voivat olla diagnostisia tai ohjaavia toimenpiteitä, kuten biopsian tai reseptoivien neulojen asettamisen, ja kuvat tulkitaan radiologin toimesta potilaan hoitoketjuun.