Varjoaineet

Varjoaineet ovat kuvantamiseen käytettäviä aineita, joiden avulla kudosten, verisuonten ja verenvirtauksen kontrasti paranee. Niiden avulla voidaan arvioida rakenteita ja toimintoja useissa kuvantamismenetelmissä, kuten tietokonetomografiassa CT, magneettikuvauksessa MRI sekä ultraäänikuvantamisessa. Varjoaineita annetaan eri tavoilla riippuen tutkittavasta menetelmästä.

Jodipohjaiset varjoaineet ovat CT:n ja joidenkin radiologisten tutkimusten yleisin aine. Ne voivat olla ionisia tai epäionisia (matala-osmoottinen) ja annetaan yleensä laskimosta. Ne parantavat verisuonten ja kudosten kontrastia. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat allergiset reaktiot sekä munuaisten toiminnan heikentyminen erityisesti iäkkäillä tai munuaissairauksista kärsivillä; tällöin käytetään varovaisempaa annostusta, nesteytystä ja potilaan tilan seurantaa.

Gadolinium-pohjaiset varjoaineet (GBCAs) käytetään MRI:ssä. Ne lyhentävät T1-relaksiaikaa ja voivat siten tehostaa signaalia. Yleisesti hyvin siedettyjä, mutta niihin liittyy harvinaisia riskejä munuaisten vajaatoiminnassa, ja tris- tai monogelinogisen rakenteen avulla voidaan pienentää riskiä nefrogeneettiselle fibroosille (NSF). Macrocyclic-tyypit ovat yleensä turvallisempia kuin lineaariset.

Ultrasound-varoainet koostuvat mikrokuplista, jotka annetaan laskimoon. Ne heijastavat ultraäänikentän paremmin ja parantavat verenvirtauksen sekä kudosten perfuusion kuvaamista, esimerkiksi sydämen ja maksakasvainten arvioinnissa.

Muita käytettyjä varjoaineita ovat suun kautta tai peräruiskutettavat GI-alueen kontrastit (esim. barium- ja jodiin perustuvat nesteet). Varjoaineiden käyttöön liittyy aina riskejä, kuten allergia-reaktioita ja munuaisiin liittyviä komplikaatioita; potilaan tilan ja munuaistoiminnan arviointi sekä oikea annostus ovat keskeisiä turvallisuustoimenpiteitä.