Varjoaineisiin

Varjoaineisiin viitataan lääketieteellisissä kuvantamismenetelmissä käytettäviin aineisiin, joiden avulla kuvattavien kudosten ja rakenteiden kontrasti paranee. Niitä käytetään erityisesti tietokonetomografiassa CT:ssä, magneettitutkimuksessa MRI:ssä sekä ultraäänitutkimuksissa, ja niitä voidaan ottaa käyttöön myös joissakin röntgenin angiografian ja fluoroskooppikuvausten yhteydessä. Varjoaineet voivat olla suonensisäisesti annosteltavia tai paikallisesti injektoitavia, ja ne parantavat erottuvuutta sekä verenkierron ja kudosvirtausten visualisointia.

Päätyypit ovat iodinated contrast media (ICM), gadolinium-pohjaiset varjoaineet (GBCA) sekä mikrobubble-varjoaineet. Iodinated varjoaineet sisältävät jodi-ioneja ja ovat yleisiä CT:ssä sekä verisuonikuvauksessa. Ne voivat olla ionisia tai epäionisia sekä erivisioisella osmolaliteetilla. Gadolinium-pohjaiset varjoaineet käytetään MRI:ssä; nykyisin macrocyclic-rakenteiset aineet ovat yleisempiä, koska ne ovat stabiilimpia ja niihin liittyy pienempi riski nephrogenic systemic fibrosisille. Mikrobubble-varjoaineet koostuvat pienistä kaasukuplista ja niitä käytetään erityisesti ultraäänessä reaaliaikaiseen verenvirtauksen ja kudosperfusiokuvantamiseen. Vähemmän yleisiä ovat rautaoksidi- tai superparamagneettiset varjoaineet, joita on käytetty joidenkin MRI- ja maksan kuvantamispainotteiden yhteydessä.

Turvallisuus ja huomioitavat seikat: varjoaineisiin voi liittyä allergisia reaktioita sekä harvinaisia vakavia reaktioita. ICM-varianttien munuaisten toiminta on tärkeä riskitekijä; CIN-riski on arvioitava ja potilaille voidaan antaa nesteytystä sekä harkita premedikaatiota korkean riskin potilailla. GBCA-ien osalta nephrogenic systemic fibrosisin riski on pienentynyt macrocyclic-tyypeillä, mutta munuaisten tilaa sekä annostusta on seurattava. Varjoaineiden käyttössä huomioidaan potilaan raskaustila, lasten- ja nuorten erityistarpeet sekä mahdolliset ekstravasaatioriskit.