kuumasinkityksessä

Kuumasinkitys on korroosionestomenetelmä, jossa teräs- tai rakennustuotteet upotetaan sulaan sinkkiin noin 440–460 °C:n lämpötilassa. Upotuksesta muodostuu kaksikerroksinen pinnoite: teräksen pintaan muodostuva sinkin–rauta-liekoista koostuva kerros sekä ulompi puhdas sinkkikerros. Pinnoite tarjoaa pitkäaikaisen suojan kosteutta ja ympäristötekijöitä vastaan ja sitä käytetään laajasti rakennusteollisuudessa, putkistoissa sekä rakennus- ja infrastruktuurituotteissa.

Prosessi etenee ensisijaisesti kolmessa vaiheessa: esikäsittely, fluxointi ja upotus. Esikäsittely puhdistaa pinnan rasvasta, ruosteesta ja epäpuhtauksista. Fluxointi valmistelee pinnan tarttumiselle ja estää oksidointia ennen upotusta. Kappale upotetaan sulaan sinkkiin 440–460 °C:ssa ja pidetään halutun kiinnittymisen ajan before se retir. Tämän jälkeen kappale jäähdytetään; tarvittaessa pinnoitteen jälkeen voidaan suorittaa passivointi- tai maalauksenkäsittely lisäsuojaksi.

Pinnoitteen rakenne ja paksuus riippuvat kappaleen geometriasta ja upotusaikasta. Yleinen kokonaispaksuus on noin 40–100 mikrometriä; raskaat tai monimutkaiset kappaleet voivat saada paksumpia kerroksia. Pinnoite täyttää kansainväliset standardit ISO 1461 ja EN 1461, ja sen laatu sekä paksuus varmistetaan soveltuvin testausten avulla.

Edut ja rajoitukset: kuumasinkitys tarjoaa erinomaisen, pitkäaikaisen korroosiosuojan ja soveltuu suurille rakenteille, joita voidaan maalata myöhemmin. Rajoitteita ovat mahdollinen vaikeus sisäosien kautta täydellisesti peittää monimutkaisissa rakenteissa, sekä joissakin korkealujuus-teräksissä hydrogen embrittlement -riskit sekä prosessin logistiikka ja kustannukset.

Käyttökohteita ovat rakennukset, sillat, putkistot, teollisuus- ja infrastruktuurituotteet sekä monenlaiset teräsosiin kuuluvat komponentit.