kuuloaivokuorella

Kuuloaivokuorella viitataan aivojen kuuloaivokuoren alueeseen, jossa kuulon aistinvarainen havaitseminen ja varhainen käsittely tapahtuvat. Se sijaitsee temporaalilohkon primaarisen kuuloaivokuoren alueella, suurimmaksi osaksi Heschlin gyriellä, ja ulottuu sen ympärillä oleville belt- ja parabelt-alueille. Tämän alueen toiminta liittyy sekä perusäänien tunnistamiseen että monimutkaisempien äänikuvausten, kuten puheen ja musiikin, tulkintaan.

Anatomia ja toiminta. Primaarinen kuuloaivokuori (A1) vastaa perusäänien käsittelystä ja esilähetyksestä. Alueella on tonotoppinen järjestys, jossa eri taajuudet on järjestetty järjestelmällisesti. Sekundaariset belt- ja parabelt-alueet osallistuvat monimutkaisempien äänien tunnistamiseen, kuten puheen, musiikin ja ympäristön äänien tulkintaan sekä äänilähteiden erottamiseen.

Viestintä ja tiedonkulku. Kuulon tieto siirtyy korvan kautta aivorunkoon: n. vestibulocochlearis -> cochlear nucleus -> superior olivary complex -> lateral lemniscus -> inferior colliculus -> medial geniculate body -> kuuloaivokuori (A1). Tässä prosessoinnissa sekä sivuaistin että binaarisen kuulon aspektit yhdistyvät.

Rooli ja plastisuus. Kuuloaivokuori osallistuu äänien paikallistamiseen sekä puheen ja musiikin erotteluun ja ymmärtämiseen. Aivosolujen plastisuus erityisesti varhaisessa elämänkehityksessä sekä aivokuoren uudelleenjärjestäytyminen lateraalisen aistikäytön muutoksissa vaikuttavat kuuloaistin oppimiseen ja palautumiseen, esimerkiksi cochlear implanttien jälkeen.

Kliininen merkitys. Vauriot kuuloaivokuorella voivat aiheuttaa cortical deafnessin, auditory agnosian ja muiden ääniin liittyvien kognitiivisten prosessien häiriöitä. Tilat voivat heijastua myös puheen ja musiikin prosessoinnin erityishäiriöinä.

Tutkimus ja menetelmät. Tutkimuksessa käytetään muun muassa fMRI-, PET- sekä elektrofysiologisia menetelmiä, joiden avulla kuuloaivokuoren toiminta ja tonotopia sekä äänien kytkeytyminen kognitiivisiin prosesseihin voidaan kartoittaa.