kultausprosesseissa

Kultausprosesseissa viitataan ohuiden kultakerrosten siirtämiseen metallipinnoille. Kultaus parantaa ulkonäköä, johtavuutta ja joskus korroosionkestävyyttä, ja sitä käytetään sekä koriste- että teknisissä sovelluksissa. Prosessit voivat perustua elektrolyyttiseen, kemiallisesti edistyneeseen tai perinteiseen liima- ja kullanlevykultaamiseen. Substraatit voivat olla terästä, kuparia, messinkiä, alumiinia tai muita metalleja; pintojen esikäsittelyllä, kuten puhdistuksella ja hapettumisen poiston valmistetaan hyvä tartunta.

Päämenetelmät

Elektrolyyttinen kultaus (elektrolyyttinen kultaus) siirtää kultaa sähköenergian avulla liuoksesta pinnalle. Tyypillisiä paksuuksia ovat noin 0,5–5 mikrometriä koristekultausteisissa sovelluksissa; raskaim mihin tarkoituksiin voidaan käyttää suurempia paksuuksia. Prosessi vaatii huolellisen esikäsittelyn, kuten puhdistuksen, hapettimenpoiston ja tarvittaessa passivoinnin.

Kemiallinen kultaus (elektroless kultaus) ei vaadi sähkövirtaa. Kultakerros muodostuu kemiallisesti reagoivien pelkistäjien avulla liuoksessa. Tämä sopii tasaisille pinnoille ja monimutkaisille geometrioille; kerrospaksuudet vastaavat elektrolyyttisiä arvoja ja voivat vaihdella pienestä useisiin mikrometreihin.

Liekikultaaminen ja kullanlehti

Kulta-lehtiä käytetään perinteisesti koristeisiin. Lehti kiinnitetään liimalla tai lämpökäsittelyllä, jolloin syntyy erittäin ohut, kiiltävä pinta. Tämä menetelmä antaa korkeaa visuaalista laatua, mutta on herkkä kulumiselle.

Laadunvalvonta

Laatua seurataan X-ray fluorescence -mittauksilla, visuaalisella tarkastuksella sekä tartuntatesteillä ja tarvittaessa korroosioskijoilla.

Ympäristö ja turvallisuus

Monet kultausnesteet sisältävät syanidia tai muita haitallisia aineita; nykyaikaiset prosessit pyrkivät vähentämään ympäristö- ja terveysriskejä käyttämällä vaihtoehtoja ja asianmukaisia jäte- ja tukihoitotoimia.