kuihtumisen

Kuihtuminen on suomenkielinen termi, joka kuvaa prosessia, jossa jokin elin, kasvu tai elinvoima heikkenee ja lopulta haihtuu, kuihtuu pois tai kuolee. Sanaa käytetään sekä luonnontieteessä että arkipäiväisessä kielessä, ja se viittaa sekä biologisiin että kliinisiin tiloihin.

Biologiassa ja maataloudessa kuihtuminen tarkoittaa kasvin tilan heikkenemistä, usein veden- tai ravinteiden puutteen sekä valaistuksen tai lämpötilan poikkeamien seurauksena. Oireita voivat olla lehtien kellastuminen, kuivuminen ja kasvun hidastuminen sekä lopulta kasvun pysähtyminen. Syy voi olla kuivuus, liiallinen tai liian vähäinen kastelu, epäedulliset kasvuolosuhteet sekä ravinnepuute tai taudinaiheuttajat. Hoito koostuu asianmukaisesta kastelusta ja ravinnesaannista, oikeanlaisesta valaistuksesta sekä tarvittaessa taudin torjunnasta ja ympäristön optimoinnista.

Lääketieteessä kuihtuminen tarkoittaa kehon lihas- ja rasvamassojen vähenemistä sekä laihtumista, usein kroonisen sairauden yhteydessä. Siihen liittyy ruokahalun heikkenemistä, väsymystä ja toimintakyvyn heikkenemistä. Syy voi olla esimerkiksi syöpä, krooniset keuhko-, sydän- tai munuaissairaudet, pitkäaikainen tulehdus tai aliravitsemus. Hoito kohdistuu taudin hoitoon, ravitsemuksen turvaamiseen ja liikunnan sekä kivunhallinnan suunnitteluun, potilaan yleisen voinnin tukemiseen. Ennuste riippuu taustalla olevasta syystä sekä potilaan yleisestä tilasta.

Kuihtuminen on yleistermi, jota käytetään kuvaamaan ajan mittaan tapahtuvaa heikentymistä erilaisten elimien ja prosessien kohdalla.