kromaatittomia

Kromaatittomuus on optiikan käsite, jolla tarkoitetaan järjestelmiä, joissa kromatrisen aberraation vaikutus on minimoitu. Tämä tarkoittaa, että eri aallonpituuksien valo voidaan saada fokusoidumaan mahdollisimman lähelle samaan pisteeseen, jolloin kuvan särö ja väripoikkeamat vähenevät.

Käytännössä kromaatittomuus saavutetaan yhdistämällä useita linsejä, joiden dispersion eriytyy toisiaan täydentäen. Esimerkiksi achromattinen kaksilinssijärjestelmä koostuu kahdesta linssistä, joista toinen on korkean dispersiota omaavaa lasia ja toinen matalan dispersiota omaavaa lasia; niiden yhteisvaikutus johtaa siihen, että punainen ja sininen väri fokusoidaan likimmin samaan pisteeseen, jolloin väripoikkeamat jäävät pieniksi.

Muita kehitettyjä versioita ovat apokromaattiset järjestelmät, jotka korjaavat useamman kuin kahden aallonpituuden aberraatiota kolmannella tai neljännellä linssillä. Kromaattilaisen korjauksen käyttö on yleistä valokuva- ja videokameroissa, mikroskooppien linssissä sekä teleskoopeissa ja projektoreissa.

Käytännön rajoitukset liittyvät siihen, että täydellistä kromaatittomuutta ei ole saavutettavissa koko spektrissä, ja suurilla aukkoarvoilla korjaus voi heikentyä. Lisäksi valmistus- ja materiaali- kustannukset voivat olla korkeammat. Historiaisessa kontekstissa kromaatittomuus kehittyi 1700-luvulla Chester Hallin ja John Dollondin työn ansiosta, ja myöhemmin on kehitetty yhä kehittyneempiä apokromattisia järjestelmiä.