videokameroissa

Videokamera tarkoittaa laitteistoa, joka tallentaa liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Näitä käytetään uutisvalmistuksessa, dokumentaarisessa työssä, elokuva- ja televisiotuotannossa sekä harrastevideoissa. Mallit vaihtelevat kuluttajamalleista ammattilaisjärjestelmiin, ja niiden keskeiset erot liittyvät sensorin kokoon, objektiiviin, tallennusmenetelmään sekä käyttöliittymään.

Historiallisesti videokameroissa siirryttiin analogisista kasettikameroista digitaalisiin tallennusvaihtoehtoihin 1990-luvulla. 2000-luvulla muistilaitteet ja kiintolevyt mahdollistivat suuremman tallennuskapasiteetin. Nykyään tallennus on yleisesti digitaalista ja tapahtuu SD/SDXC-, CF- tai kiintolevyasemille, sekä tiedostomuotoina MP4 tai MOV.

Tekniset ominaisuudet jakautuvat: sensori (CMOS tai CCD), koko, resoluutio (HD, Full HD, 4K), sekä kuvavakaus (optinen tai elektroninen). Useimmat kamerat tukevat useita kuvannopeuksia ja automaatti- sekä manuaalivaltuuksia tarkennukseen ja zoomiin.

Tallennus ja liitännät vaihtelevat: muistipaikat (SD/SDXC), sisäinen tallennustila, tiedostomuodot MP4/MOV ja koodekit H.264/H.265. Liitännät sisältävät HDMI- tai USB-ulostulot sekä mikrofoni- ja kuulokeliitännät; joissakin malleissa on XLR-ääni­liitännät.

Käyttökohteet kattavat journalistisen työn, elokuvatuotannon sekä sosiaalisen median videotuotannon ja kotivideot. Kehitys pyrkii pienempiin kokoihin, parempaan kuvanlaatuun, paremman automaattitarkennukseen sekä pidempään akkukestävyyteen ja parempaan dynamiikkaan.