tallennuskapasiteetin

Tallennuskapasiteetti tarkoittaa tietojärjestelmän, tallennusmedian tai palvelun kykyä säilyttää tietoa. Sitä mitataan tavumääränä ja yleisimmät esitysmuodot ovat kilotavu (KB), megatavu (MB), gigatavu (GB) ja teratavu (TB), kun taas binääriset yksiköt (kibitavu KiB, mebiatavu MiB, gibitavu GiB) kuvaavat 2:n potensseihin perustuvaa laskentaa.

Tallennuskapasiteettiin vaikuttavat muun muassa mediatyyppi (kiintolevy, SSD, flash-muisti, optinen levy, nauha), tiedostojärjestelmän rakenne, varaus- ja järjestelmälohkojen overhead, sekä redundanssi- ja suojausratkaisut kuten RAID tai pilvipalveluiden replikaatio. Kapasiteetti eroaa suorituskyvystä: suuri tallennuskapasiteetti ei takaa nopeaa luku- tai kirjoitusnopeutta tai pientä viivettä.

Markkinoinnissa valmistajat usein käyttävät desimaalisia SI-yksiköitä (1 TB = 10^12 tavua), kun käyttöjärjestelmät saattavat näyttää binääriperusteisia arvoja, mikä aiheuttaa eroja näkyvässä kapasiteetissa. Optimointikeinoja ovat pakkaus, deduplikointi ja looginen tiivistäminen; arkistoinnissa korostuvat säilyvyys ja kustannustehokkuus.

Tallennustekniikan kehitys on lisännyt yksiköiden tiheyttä ja pienentänyt kustannuksia per tallennettu tavu, mikä on mahdollistanut suuret, hajautetut ja pilvipohjaiset tallennusratkaisut sekä uusia käyttötapauksia kuten big data ja pitkäaikaissäilytys.