kromaatittomuus
Kromaatittomuus, suomeksi achromatismi, on optisen järjestelmän ominaisuus, jolla minimoidaan kromaattinen aberraatio eli värivirhe. Yleensä achromatismiin pyritään siten, että kahden aallonpituuden tarkennuspisteet – tavallisesti punaisen ja sinisen – osuvat samaan paikkaan, jolloin kuvan värit pysyvät lähellä todellista.
Achromatismin toteuttaminen vaatii vähintään kahden lasityypin yhdistämistä, joiden dispersion (Abbe-numero) eroaa toisistaan. Esimerkkinä on kaksilinssinen achromatti,
Historia: Achromatismin kehittäminen alkoi 1700-luvulla Chester Moor Hallin ja John Dollondin työn myötä. Heidän ratkaisunsa auttoivat
Nykyään kromatiavirheiden hallinta on keskeinen osa objektiivien ja kameralinssien suunnittelua. Vaikka achromatismi huomioi kahden päävärin tarkennuksen,