kovalenttiset

Kovaleettiset eli kovalenttiset yhdisteet ovat kemiallisia yhdisteitä, joiden sidos perustuu elektroniparien jakamiseen kahden tai useamman atomin välillä. Yleisimmin kovalenttiset sidokset muodostuvat epämetallien tai samanlaisten elektronegatiivisuuksien omaavien atomien kesken. Sidos voi olla yksittäinen, kaksinkertainen tai kolminkertainen, ja niitä voi esiintyä sekä molekyylien sisällä että kiinteissä verkko-rakenteissa.

Sidos voidaan jakaa polaarisiin ja epäpolaarisiin. Epäpolaarinen sidos syntyy, kun kahden atomin elektronegatiivisuudet ovat lähellä toisiaan ja elektroniparit jakautuvat tasaisesti. Polaarinen sidos johtuu suuremmasta elektronegatiivisuuserosta, jolloin osa elektroniparista sijaitsee pidemmän ajan lähempänä toista atomia, ja syntyy osittaisia varauksia.

Kovalenttiset yhdisteet voivat muodostua eräin molekyylin sisällä tai muodostaa laajoja kovalenttisia verkkoja. Esimerkkejä molekyylisistä kovalenttisista yhdisteistä ovat vesi (H2O), hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), happi (O2) ja typpi (N2). Verkko-kovalentteja rakenteita ovat timantti (puolisidokset), grafiitti, piihin liittyvät aineet sekä monimutkaiset si- ja sala- yhdisteet kuten silikoni sekä monet polymeerit.

Ominaisuudet vaihtelevat. Yksinkertaiset molekyylit voivat olla nestekiteitä tai kaasuja, ja niillä on usein alhaisemmat sulamis- ja kiehumispisteet sekä hyvä eristekkyys sähkönjohtavuudessa. Verkko-kovalenttiset yhdisteilla on usein korkeat sulamis- ja kiehumispisteet, kovuus ja erilaiset sähköiset ominaisuudet riippuen rakenteesta. Yhteenvetona kovalenttiset yhdisteet kattavat suuren monimuotoisuuden sekä molekyylien että verkkojen maailmaa ja ovat keskeisiä sekä orgaanisessa että epäorgaanisessa kemiassa.