kosteuspitoisuuteen

Kosteuspitoisuus on termi, jolla tarkoitetaan aineen sisältämän veden määrä. Yleensä se kuvaa veden osuutta aineen massasta tai tilavuudesta, ja se voidaan ilmoittaa useilla tavoilla riippuen sovelluksesta. Suomessa ja kansainvälisesti käytetään tyypillisesti massaprosenttia (painon mukaan), kuivamassaan suhteutettua arvoa sekä joissakin yhteyksissä tilavuuspitoisuutta. Käsitteellä ei ole yhtä ainoaa määritelmää, vaan sen tarkka merkitys riippuu aineesta ja mittausmenetelmästä.

Kosteuspitoisuus mittauksineen ja sovelluksineen sekä toimialoittain voivat vaihdella. Elintarvikkeissa ja ruokaketjussa se vaikuttaa laatuun, säilyvyyteen ja turvallisuuteen. Rakennusmateriaaleissa kosteuspitoisuus vaikuttaa lujuuteen, kestävyyteen ja muodonmuutoksiin. Luovutusten ja laadunhallinnan sekä raaka-aineiden prosessoinnin kannalta on tärkeää arvioida kosteuspitoisuus luotettavasti ja vertailukelpoisesti.

Mittausmenetelmät

- Painon menetys kuivaukseen (loss on drying): veden poisto korkeassa, määritellyssä lämpötilassa ja massan vakaudessa; soveltuu yleisesti elintarvikkeille ja esineille.

- Karl Fischer -titraatio: sopii veden määrän määrälliseen tarkkaan mittaukseen erityisesti pienille vesimäärille ja herkille näytteille.

- NIR- ja infrapuna-spektroskopia sekä keskeiset etä-spektroskopian menetelmät: nopeita, ei-tuhoavia mittauksia, usein teollisiin prosesseihin.

- Dielektrinen mittaus ja kosteussensorit: käytetään puussa, kankaissa ja rakennusmateriaaleissa sekä märkäpitoisuuden pikahaarukointiin.

- Microwave- ja kuivausmenetelmät sekä isotooppiset menetelmät: erityispiirteisiin kohdistuvia ratkaisuja tutkimuksessa.

Rajoitteet ja standardit

Kosteuspitoisuuden mittauksissa kuivaus voi muuttaa näytteen koostumusta tai haihduttaa muita haihtuvia aineita. Siksi valinta mittausmenetelmästä perustuu näytteen luonteeseen ja tarvittavaan tarkkuuteen. Useat standardit (esim. ISO- ja ASTM-sarjat) määrittelevät menetelmät ja raportointitavat. Kosteuspitoisuus ja suhteellinen kosteus ovat läheisesti toisiinsa liittyviä mutta erillisiä mittareita: ilmakehän suhteellinen kosteus kuvaa ilman kosteutta, kun kosteuspitoisuus kuvaa veden määrää näytteessä.

Kosteuspitoisuutta tarkastellaan usein yhdessä isosperusominaisuuksien, kuten varastointiajan, käsittelyn ja säilyvyyden, kanssa laadunhallinnassa ja prosessien optimoinnissa.