kosteuslaskenta

Kosteuslaskenta on rakennusten ja niiden materiaalejen kosteustilanteen arviointia sekä nesteiden ja kosteuden siirron ennustamista. Sen tarkoituksena on tunnistaa kondensaati- ja homevaara, rakenteiden vääristymät sekä puun ja muiden kosteutta herkkien materiaalien vauriot jo suunnitteluvaiheessa tai saneerauksessa. Kosteuslaskenta yhdistää sisäilman kosteuden, lämpötilan ja rakennusmateriaalien ominaisuudet kosteushäviöiden ja kosteuden leviämisen kuviin.

Keskeisiä käsitteitä ovat esimerkiksi kosteuspitoisuus eli materiaalin kosteusprosentti (MC), suhteellinen kosteus (RH) sisäilmassa, sekä kyllästyskadelmaehdotus eli yhtenäinen kosteustila (equilibrium moisture content, EMC), joka riippuu RH:stä ja lämpötilasta. Kosteuden siirtoa voidaan tarkastella Fickin lain tai diffuusionsmallien kautta, ja kosteuksen kulkeutumista voidaan käsitellä sekä dynaamisina (hygrotermiset) että tasapainotilanteina. Käytännössä kosteuslaskenta voi perustua mittauksiin sekä matemaattisiin malleihin tai näiden yhdistelmään.

Menetelmät ja työkalut vaihtelevat: mittausmenetelmät (RH- ja lämpötilamittarit, kosteusmittarit), sekä laskentapohjaiset lähestymistavat kuten pysyvät tai dynaamiset kosteudensijainti- ja hygrosilmien mallit. Yleisimmät ohjelmistot sisältävät hygrotermiikkaan liittyviä simulaatioita, jotka voivat hyödyntää erikokoisia rakenteita ja eri materiaalien ominaisuuksia (sorption isotherms, diffuusiokerroukset). Tulokset auttavat esimerkiksi ilmanvaihdon, kosteudenhallinnan ja vesieristysten suunnittelussa sekä saneerauksissa.

Soveltaminen on yleistä uudisrakentamisessa ja korjausrakentamisessa sekä rakenteiden riskianalyysissä. Tutkimuksen ja käytännön haasteita ovat rakennusmateriaalien materiaali- ja käyttöolosuhteiden vaihtelu sekä epävarmuudet mittauksissa ja malleissa.

---