kosteusprosentti

Kosteusprosentti, tai kosteuspitoisuus, on mitta, kuinka paljon vettä aine sisältää suhteessa sen kokonaismassaan. Yleisesti se ilmoitetaan prosentteina. Kosteuspitoisuus voidaan laskea kahdella tavoin: märkämassaisen (wet basis) ja kuiva-ainemaisen (dry basis) mukaan. Märkämassapohjainen arvo on Mw/Mi × 100, jossa Mw on veden massa ja Mi on tutkittavan kokonaismassa. Kuiva-ainemainen arvo on Mw/Md × 100, jossa Md on kuiva-aineksen massa. Käytännössä kuiva-ainemainen arvo antaa helpommin vertailukelpoisia arvoja, mutta märkämassapohjainen on yleisin käytäntö koti- ja teollisuuskäytössä. Välinen suhde on MC_d = MC_w / (1 − MC_w/100).

Mittaaminen ja menetelmät vaihtelevat materiaalin mukaan. Yleisin menetelmä on kuivausmittaus: näyte kuivataan tasaiseen lämpötilaan (noin 103–110 °C) kunnes massa on vakio, jonka jälkeen kosteuspitoisuus lasketaan. Tämä oven-kuivamittaus soveltuu monille eri aineille, kuten puulle, elintarvikkeille ja maaperille. Muita menetelmiä ovat esimerkiksi mikrodynamiikallinen tai infrapunasäteilyn mittaus sekä joissain tapauksissa Karl Fischer -menetelmät tietyille vesipitoisille aineille.

Sovellusalueet ja merkitys. Kosteusprosenttia käytetään laajalti teollisuudessa ja tieteessä: puuteollisuudessa kosteuspitoisuus vaikuttaa materiaalin lujuuteen ja stabiliteettiin; elintarviketeollisuudessa se vaikuttaa säilyvyyteen, koostumukseen ja laatuun; maaperän kosteus vaikuttaa kasvien vedenottoon ja viljelyyn; rakennusmateriaaleissa kosteuspitoisuus vaikuttaa ulkonäköön ja kestävyyteen.

Kosteuspitoisuuksien tunteminen ja oikea mittaus ovat olennaisia sekä laadunvarmistuksessa että materiaalien käytössä.