kortisolivaikutus

Kortisol on lisämunuaisten kuorikerroksen tuottama glukokortikoidihormoni. Sen tuotanto ja vapautuminen kuuluvat hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisiin (HPA- akseli). Kortisolin tasot nousevat aamulla ja laskevat illalla, mutta stressi, infektiot ja liikunta voivat muuttaa rytmiä. Hormoni osallistuu sekä lyhytaikaiseen selviytymismekanismiin että pitkäaikaiseen aineenvaihdunta- ja immuunisäätelyyn.

Metaboliset ja immuunivaikutukset: Kortisoli lisää maksan glukoneogeneesiä sekä proteiinien ja rasvojen katabolia, ja se voi nostaa veren glukoositasoa sekä heikentää insuliinin toimintaa pitkällä aikavälillä. Sillä on myös voimakas anti-inflammatorinen vaikutus, koska se vähentää tulehdussytokiineja ja immuunivastausta, mikä voi altistaa infektioille yksilöllisesti.

Neurokognitiiviset ja vuorokiertymä: Keskushermostossa kortisoli vaikuttaa muistitoimintoihin, oppimiseen sekä mielialaan ja stressin säätelyyn. Lyhytaikaiset nousut voivat parantaa valppautta, mutta kroonisesti korkea taso liittyy unihäiriöihin, ahdistukseen ja masennukseen.

Krooniset vaikutukset ja mittaus: Korkea kortisolitaso voi johtaa Cushingin oireyhtymään, esimerkiksi keskivartalolihavuuteen, ihon ohenemiseen ja osteoporoosiin. Kortisolipuutos eli Addisonin tauti aiheuttaa väsymystä, hypotension ja elektrolyyttitasapainon häiriöitä. Kortisolitasot mitataan verestä tai syljestä; virtsan vapaa kortisol ja dexametasonin suppressiotesti auttavat arvioinnissa.

Kliininen merkitys: Syntetiset glukokortikoidit (prednisoloni, hydrokortisoni) ovat tärkeitä tulehduksellisten ja autoimmuunien sairauksien hoidossa, mutta pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa haittavaikutuksia samankaltaisesti kuin liiallinen kortisoolin vaikutus.