korroosioonivastaseid

Korroosioonvastaiset aineet ovat aineita ja menettelyjä, joiden tavoitteena on estää tai hidastaa metallien korroosiota. Niitä käytetään laajasti teollisuudessa ja infrastruktuurissa, joissa materiaaleille altistuvat ympäristöt voivat aiheuttaa merkittäviä vahinkoja ja taloudellisia kustannuksia.

Ne jaotellaan yleisesti muutamiin pääluokkiin. Pintakäsittelyt ja kalvot muodostavat esteen, joka rajoittaa vettä, happea ja muita hapoja tai suoloja pääsyn metallin pinnalle. Esimerkkejä ovat epoksipohjaiset, polyuretaanit ja PVC- tai polyesteripohjaiset maalit sekä erilaiset polymeerikalvot. Metalliset pinnoitteet, kuten galvanointi sinkillä tai alumiinilla toteutetut kerrokset, tarjoavat vastaavan suojan ja voivat yhdistyä muihin estoihin. Passivaatiokäsittelyt muodostavat puoliläpäiseviä pintakerroksia, jotka parantavat ruostumattomien terästen ja muiden aineiden kestävyyttä.

Aktiiviset estotoimet sisältävät korroosionestoainetut, joita lisätään jäähdytys- tai voiteluliuoksiin, polttoaineisiin ja veteen ympäristöissä, joissa kontrolloitu kemiama on ratkaisevaa. Pitkäaikainen suojavaikutus voidaan saavuttaa myös katodisen suojelun keinoin: varaamalla metallin epäesiintymisvaiheisiin yleistä sähköistä potentiaalia toisiaan vähemmän reagoivaksi, esimerkiksi sinkin tai magnesiumin anodein avulla tai käyttämällä syöttöjärjestelmiä (impressed current).

Käyttökohteita ovat rakennukset, kulkuneuvot, putkistot, öljy- ja kaasuteollisuus sekä meri- ja vesikontaktissa olevat rakenteet. Arviointi ja vaatimukset perustuvat standardeihin ja testimenetelmiin, kuten maalien ja pinnoitteiden performanssin mittauksiin sekä korroosionkestoisissa järjestelmissä käytettyihin testeihin. Ympäristö- ja turvallisuuskysymykset asettavat rajoituksia joidenkin aineiden käytölle, mikä ajaa kehitystä kestävämpien ja haitattomampien ratkaisujen suuntaan.