konservatiivisuutta

Konservatiivisuus on poliittinen ja kulttuurinen suuntaus, joka korostaa tradition, yhteiskunnallisten instituutioiden ja arvojen säilyttämistä sekä maltillista, harkittua muutosta. Konservatiivisuuden keskeinen väite on, että yhteiskunnan vakaus ja toimivuus perustuvat aikaisemmin koettuihin käytäntöihin, ja radikaali tai nopea muutos voi loukata tätä järjestystä.

Historiallisesti conservatismi syntyi vastauksena valistuksen ja radikaalien muutosten kritiikkiin. Merkittävin vaikutus on Edmund Burken ajatus perinnön viisaudesta: yhteiskunta kehittyy hiljaisemmin, institutiontien ja perinteiden kautta, eikä pelkästään järkisäätelyn kautta. Konservatiivisuus korostaa usein yhteistä identiteettiä, oikeusvaltiota, sekä vastuun kantamista ja hierarkioiden sekä auktoriteetin säilyttämistä.

Konservatiivisuus sisältää useita suuntauksia. Taloudellinen conservatismi painottaa markkinataloutta ja pienempää julkista sektoria sekä tasapainoisempaa talouspolitiikkaa. Sosiaalinen ja kulttuurinen conservatismi korostavat perinteisiä arvoja, uskontoa ja kulttuurista identiteettiä sekä jatkuvuutta yhteisöissä. Yhdessä nämä ulottuvuudet korostavat institutionaalista järjestystä, käytännön realismia ja vastuun kantamista.

Maailmanpolitiikassa konservatiivisuus ilmenee eri maiden politiikassa erilaisina muotoina. Esimerkiksi monissa länsimaissa konservatiiviset puolueet ovat keskusta- tai oikeistopuolueita; Suomessa Kokoomus on usein luokiteltu liberal-konservatiiviseksi. Kritiikissä konservatiivisuutta on kuitenkin esitetty sekä muutoksen hitaana esteenä että perinteiden puolustajana, mikä voi rajoittaa sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia.