konjugaatioilleterminiä

Konjugaatioilleterminiä on käsite, jota käytetään kielitieteellisessä tutkimuksessa kuvaamaan ja jäsentämään verbien konjugaatioon liittyvää terminologiaa. Kyseessä ei ole yksittäinen taivutusmuoto, vaan termien ja luokitusten kokonaisuus, jolla kuvataan, millä tavalla verbien taivutus voidaan yleisesti nimetä ja verrata kielestä toiseen.

Termi kattaa ne kategoriset, joita konjugaatioiden kuvauksessa usein käytetään. Näitä ovat muun muassa persoona ja lukumäärä, aikamuodot sekä niiden osoittaminen (esim. preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti). Muita yleisiä kategorioita ovat moodi (indikatiivi, konditionaali, imperatiivi, potentiaali) ja ääntäminen tai ääneellisyys (aktiivi vs. passiivi). Joissakin kieliopissa konjugaatioihin liittyy myös aspektin tai modaalisuuden kuvauksia sekä epäsäännöllisyyksien luokittelu. Konjugaatioilleterminiä voidaan soveltaa sekä yksittäisten kielten että useiden kielten vertailuun.

Käyttö ja tarkoitus. Konjugaatioilleterminiä käytetään yhtenäistämään ja selkeyttämään keskustelua verbien taivutuksesta. Se helpottaa oppimateriaaleja, kieltenopetusta ja kielitieteellistä vertailua, sekä mahdollistaa tietojärjestelmien kuten sanakirjojen ja kielimalleiden rakennuksen. Koska termistö vaihtelee kielittäin, konjugaatioilleterminiä voidaan huomioida myös sidosaineena, jossa pyritään yhdenmukaistamaan kuvausta eri kielten välillä.

Katso myös: kielioppi, taivutus, konjugaatio, verbijärjestelmät.