kondensaatioriski

Kondensaatioriski tarkoittaa tilannetta, jossa vesihöyry tiivistyy kylmälle pinnalle kun ilmankosteus on korkea ja pinnan lämpötila on kriittisesti alhaisempi kuin kosteuspitoisuuden kastepiste. Ilmiö esiintyy erityisesti rakennuksissa, putkistojärjestelmissä ja teollisuusprosesseissa, joissa suuria lämpötilan ja kosteuden vaihteluja sekä alttius kuivuneelle ilmakehälle esiintyy.

Kondensaatioriski syntyy tyypillisesti, kun sisäilman kosteus on korkea, lämpötilat voivat laskea pinnoilla tai ilmanvaihto on riittämätöntä. Myös huonoingeroituva rakennusosa, vuotokohdat, eristemateriaalien läpäisevyys sekä liian suurten kosteudenlähteiden, kuten keittiö- ja pesutilojen ilmanpoisto, aiheuttama vesihöyryn kertymä lisäävät riskiä. Kylmien pintojen, erityisesti ulkoseinien sisäpintojen, läheisyydessä riskit korostuvat.

Seurauksia voivat olla kosteusvauriot, homeen muodostuminen, rakennetekninen vahingoittuminen, korroosio sekä huonontunut sisäilman laatu ja energiatehokkuus. Pitkällä aikavälillä kondensaatio voi heikentää rakennuksen arvoa ja käyttöturvallisuutta.

Hallinta ja ehkäisy perustuvat riskinarvioon sekä kosteuden ja lämpötilan jatkuvaan seurantaan. Mittauksissa huomioidaan suhteellinen kosteus, pinnan lämpötila ja kastepiste. Torjuntatoimia ovat ilmanvaihdon parantaminen, oikea kosteus- ja höyrynsulkujen toteutus, riittävä lämmöneristys sekä lämpötilan tasapainottaminen. Myös kosteudenhallintaa ja säännöllistä huoltoa koskevat ohjeet sekä suunnitelmat auttavat vähentämään kondensaatiotapahtumien riskiä.