kompostoitavuus

Kompostoituvuus tarkoittaa materiaalin kykyä hajota ja muokkautua kompostointiprosessissa kompostin mukana paljaaksi humusmaiseksi aineeksi. Kompostoituvuus on osa laajempaa biohajoavuuden käsitettä, mutta siihen liittyy erityiset käytännön vaatimukset: materiaali on laskettava alas prosessissa, jossa mikrobitoiminta, lämpö, kosteus ja happi mahdollistavat turvallisen ja kontrolloidun hajoamisen sekä laadukkaan lopputuotteen muodostumisen.

Kompostoituvuutta arvioidaan sekä kotikäyttöön että teolliseen kompostointiin soveltuvaksi. Kotikompostointi tapahtuu yleensä alhaisemmissa lämpötiloissa ja vaihtelevassa kosteudessa, joten kaikki materiaalit eivät hajoa nopeasti siellä eikä synny puhdasta lopputuotetta. Teollinen kompostointi toimii korkeammissa lämpötiloissa (noin 50–60°C) ja hallituissa olosuhteissa, mikä nopeuttaa hajoamisprosessia ja varmistaa lopputuotteen laadun. Kompostoituvuusvastuussa ovat sekä materiaalien itse koostumus että mahdolliset pinnoitteet, liima-aineet ja lisäaineet, jotka voivat estää hajoamisen tai vaikuttaa kompostin laatuun.

Standardit ja merkit ohjaavat määriteltyjä vaatimuksia. Euroopassa yleisiä ovat EN 13432 sekä OK compost HOME ja OK compost INDUSTRIAL -merkit, jotka kertovat tuotteen tai pakkauksen soveltuvuudesta tietyntyyppiseen kompostointiin. On tärkeää huomata, että biohajoavuus ei aina tarkoita kompostoituvuutta; osa biohajavista muoveista vaatii teollista käsittelyä, eikä ne välttämättä sovellu kotikompostointiin. Kompostoituvuuden huomioiminen vaikuttaa jätteen lajitteluun, kiertoon ja ympäristövaikutukseen sekä kiertotalouden toteutumiseen.