Kompostoituvuus

Kompostoituvuus kuvaa materiaalin kykyä hajota biologisesti kompostoitumisreaktiossa. Siinä mikrobitoiminta muuttaa aineita ja lopputuotteina syntyy yleensä humusta sekä muita orgaanisia yhdisteitä, joita voidaan käyttää maanparannusaineina. Kompostoituvuus riippuu sekä materiaalin koostumuksesta että prosessin olosuhteista, kuten lämpötilasta, kosteudesta ja ilmanvaihdosta. On tärkeää huomata, että kompostoituvuus eroaa yleisestä biohajoamisesta ja siitä, miten hyvin materiaali hajoaa luonnollisessa ympäristössä tai tietyissä kompostointilaitoksissa.

Standardit ja sertifioinnit määrittelevät, millaiset materiaalit voidaan sanoa kompostoituviksi ja millä aikataululla hajotus tulisi tapahtua. Esimerkkejä ovat EN 13432 ja EN 14995 (pakkausten kompostoituvuus ja testaus). Sertifioidut tuotteet voivat saada tunnuksia kuten OK compost INDUSTRIAL tai OK compost HOME, mikä osoittaa niiden soveltuvuuden tietyille kompostointimuodoille. On olemassa myös Pohjois-Amerikan standardeja kuten ASTM D6400. Merkinnät "kompostoituva" eivät välttämättä tarkoita kotikompostointia; kotikompostoinnissa edellytykset voivat poiketa teollisista prosesseista.

Käytännössä kompostoituvuutta käytetään jätteen lajittelussa: biojätteeseen kuuluvien jätteiden ja kompostoitavien materiaalien erottaminen voi vähentää kaatopaikkajätettä ja lisätä kiertotaloutta. Kuitenkin monet tuotteet vaativat teollista kompostointia ollakseen täysimääräisesti kompostoituvia, eikä kotikompostointi aina ole riittävä.

Pitkässä juoksussa kompostoituvuus tukee ympäristöystävällisempää jätehuoltoa, mutta sen tulkinta riippuu standardeista ja käytettävissä olevista prosesseista. Kuluttajien kannattaa luottaa virallisiin merkintöihin ja huolehtia, että tuote on tarkoitettu kyseiseen kompostointimuotoon.