kompostiksi

Kompostiksi ryhtyminen tarkoittaa orgaanisten jätteiden, kuten ravinnelietteiden ja kasvinjätteiden, sijoittamista kompostisäiliöön tai kasaan biologisen hajoamisen mahdollistamiseksi. Tavoitteena on tuottaa käytettäväksi maaperänparannusaine, joka sisältää ravinteita ja humusta. Hajoamisprosessi aiheuttaa mikrobien, rullisten bakteerien ja sienien toimintaa, ja siihen vaikuttavat ilman, kosteuden sekä lämpötilan tasapaino.

Prosessi etenee yleensä kolmessa vaiheessa: esihajoaminen, lämpökausi ja kypsyminen. Esihajoamisessa suuremmat materiaalit murskataan osiin, jotta mikrobit pääsevät käsiksi niihin. Lämpökaudella orgaaninen aine lämpenee, kun mikrobitoiminta kiihtyy; silloin etenkin kuumakompostointi voi saavuttaa 50–60 °C, mikä nopeuttaa hajoamista ja tuhoaa osan taudinaiheuttajista. Kypsyminen on viimeinen vaihe, jossa materiaali jäähtyy ja muuttuu tasaiseksi, mullansä lisäksi.

Materiaalien koostumus on tärkeä. Hiili-ravinne suhde (C/N) tulisi olla noin 25–35:1; käytännössä se tarkoittaa sekä runsasta kuivaa (lehtipitoiset, olki, paperi) että vihreää jätettä (keittiöjätteet, nurmi, leikatut kasvit). Säännöllinen kääntäminen, riittävä kosteus (tai kastelu) ja riittävä ilmanvaihto auttavat välttämään hajua ja epätasaisuutta.

Mitä kompostiin ei kuulu: liha, rasvainen ruoat, kalajäte, sairaiden kasvien osat sekä kotikoirien tai kissa muiden jätteet voivat aiheuttaa hajuja tai taudinaiheuttajia. Valmistunut komposti on tummaa, murenevaa ja hajuvapaata, ja sitä voidaan sekoittaa viljelymaaperään parantamaan maaperän rakennetta, vedenpidätyskykyä sekä ravinnepitoisuutta.