komplisoitumisen

Komplisoituminen tarkoittaa sitä, että sairaus tai tila kehittyy lisäisiksi, usein haitallisiksi ongelmiksi, jotka pahentavat alkuperäistä tilaa tai hoidon toteuttamista. Termi viittaa prosessiin, ei yhteen yksittäiseen tapahtumaan. Suomessa käytetään yleisesti sanaa komplikaatio, mutta myös muoto komplisoituminen ja sen genetiivimuoto komplisoitumisen ovat tavallisia.

Käyttö ja tausta. Komplisoituminen on keskeinen käsite lääketieteessä ja terveydenhuollossa. Sitä kuvattaessa tarkastellaan, miten jokin sairaus, leikkaus tai hoitotoimenpide johtaa uuden tilan, oireen tai vaurion syntyyn. Käsite kattaa sekä akuutit että krooniset tilanteet sekä tilat, jotka syntyvät itsestään että hoidon seurauksena. Etymologisesti termi on lainasana, johdettu sanasta komplikaatio sekä -ituminen tai vastaavasta rakenteesta; suomenkielisessä käytössä korostetaan prosessin luonnetta.

Esimerkkejä konteksteista. Postoperatiiviset komplikaatiot, kuten infektio, verenvuoto tai keuhkokuume, ovat yleisiä esimerkkejä. Diabeteksen komplisoituminen voi ilmetä näköhäiriöinä, munuaisten ja hermoston toiminnan heikkenemisenä sekä sydän- ja verisuonitapahtumien riskin lisääntymisenä. Raskauden aikana komplikaatioita voivat olla preeklampsia, raskausmyrkytys ja muut äkilliset tilat, jotka vaikuttavat sekä äitiä että sikiötä.

Syyt ja riskitekijät. Komplisoitumisen riskin lisäävät sairauden luonne, yksilön yleinen terveydentila, immuunijärjestelmän tila sekä hoitoon liittyvät tekijät. Riskitekijöitä ovat vanheneminen, vakavat tai useat taudit, pitkäaikainen sairaus sekä viivästynyt tai epäoptimaalinen hoito.

Ehkäisy ja hallinta. Ennaltaehkäisy painottuu varhaiseen diagnoosiin, oikea-aikaiseen hoitoon, seurantaan ja moniammatilliseen hoitoon. Potilaan koulutus, infektiotorjunnat, rokotukset ja elintapojen tukeminen voivat vähentää komplisoitumisen todennäköisyyttä. Ennuste riippuu komplikaation tyypistä ja potilaan yleisestä terveydentilasta.

---