kompensointikytkentöjä

Kompensointikytkennät, tunnettu myös nimellä kompensointipiirit tai compensation circuits, ovat elektronisia piirejä, joita käytetään parantamaan järjestelmän suorituskykyä, erityisesti vahvistimien ja muiden aktiivisten laitteiden vakauden ja taajuusvasteen osalta. Niiden ensisijainen tehtävä on neutraloida tai vähentää negatiivisia vaikutuksia, jotka johtuvat piirin sisäisistä ominaisuuksista, kuten kapasitansseista ja induktansseista, tai ulkoisista häiriöistä.

Yleisimmin kompensointikytkentöjä käytetään estämään vahvistimien värähtelyä. Vahvistimissa voi esiintyä epävakautta korkeilla taajuuksilla, kun eri komponenttien kapasitanssit alkavat vaikuttaa signaaliin. Kompensointikytkentä, usein R-C-verkosto, pyrkii muuttamaan vahvistimen taajuusvastetta siten, että vahvistus laskee riittävästi ennen kuin vaihesiirto kasvaa liian suureksi. Tämä varmistaa vakauden ja estää tahattoman värähtelyn syntymisen.

Toinen sovellus kompensointikytkennöille on parantaa piirin iskunkestävyyttä tai nopeuttaa sen vasteaikaa. Tietyissä tilanteissa, kuten operaatiovahvistimissa, kompensointikytkentä voi auttaa nopeuttamaan signaalin nousuaikaa tai vähentämään yliohjausta, mikä tekee piiristä nopeamman ja tarkemman. Kompensointikytkennät voivat olla sisäänrakennettuja laitteen suunnittelussa tai ne voidaan lisätä ulkoisesti tarpeen mukaan. Niiden suunnittelu vaatii huolellista analyysiä piirin dynamiikasta ja halutuista suorituskykyominaisuuksista.