kokonaistarjonnan

Kokonaisistarjonta (kokonaistarjonta, engl. aggregate supply) kuvaa taloudessa tiettynä ajanjaksona tarjottavien hyödykkeiden ja palveluiden kokonaismäärää. Se muodostuu yritysten tuotantokyvystä ja tuotannontekijöiden tarjonnasta, kuten työvoimasta, pääomasta ja teknologisesta osaamisesta. Kokonaistarjontaa tarkastellaan sekä lyhyellä aikavälillä että pitkällä aikavälillä.

Lyhyen aikavälin kokonaistarjonta (SRAS) on yleensä nouseva: kun hintataso nousee, yritykset voivat lisätä tuotantoa, vaikka palkat ja muut kustannukset eivät muutu heti. Pitkän aikavälin kokonaistarjonta (LRAS) on käytännössä pystysuora ja vastaa potentiaalista tuotantoa, eli siitä kokonaismäärästä, jonka talous voi saavuttaa olemassa olevilla resursseilla ja teknologialla pitkällä aikavälillä.

Kokonaisistarjontaan vaikuttavat monet tekijät. Tuotantokustannuksiin vaikuttavat muun muassa työvoiman ja pääoman hinnat, raaka-aineiden hinta sekä energian kehitys. Teknologian edistyminen, investoiniot, koulutus ja työn tuottavuuden paraneminen laajentavat LRASia oikealle. Verotus, sääntely, tuotantopoliittiset toimet sekä ulkoiset shokit voivat muuttaa SRASia ja LRASia sekä määräävät, kuinka paljon talous voi tuottaa.

Kokonaisistarjonta ja kokonaiskysyntä (AD) ovat vuorovaikutuksessa lyhyellä aikavälillä: AD määrää kysytyn tuotannon määrän ja hintatason, kun SRAS antaa vastauksen tuotannon kustannuksille. Pitkällä aikavälillä hintojen ja palkkojen sopeutuminen yleensä palauttaa tasapainon potentiaaliseen tuotantoon LRASin kohdalle.

Kokonaisistarjonnan tilaa seurataan BKT:n reaalisen ja nimellisen tason sekä hintatasojen kehityksen kautta. Tässä kontekstissa talouden vakaus ja inflaatiopaineet sekä työllisyys riippuvat mahdollisuudesta muuttaa SRASin ja LRASin asemaa.