kokonaisjätteiden

Kokonaisjätteiden (genetiivi kokonaisjätteiden) käsite kuvaa kaikkien syntyvän jätteen kokonaismäärää ja jakaumaa tietyllä alueella ja ajanjaksolla. Termiä käytetään tilastoissa sekä jätteenkäsittelyn suunnittelussa, ja se kattaa sekä kotitalouksien että muun toiminnan tuottaman jätteen.

Kokonaisjätteet kattavat useita jätealueita, kuten kunnallisen kierrätys- ja yhdyskuntajätteen, rakennus- ja purkujätteen sekä teollisuus- ja kaupallisen jätteen. Jätemateriaalien koostumus voi sisältää orgaanista jätettä, paperia ja pahvia, muovia, metalleja, lasia sekä muita materiaaleja. Tällainen kokonaiskuva auttaa päästö-, kierrätys- ja jätteenlajittelutoimenpiteiden suunnittelua sekä infrastruktuurin tarvetta.

Mittaaminen tapahtuu useimmiten tonnimäärinä vuodessa, ja joskus mitataan myös asukasta kohden tai tilastollisten jakajien avulla. Dataa hyödynnetään sekä jätteen synnyn ehkäisemisen että materiaalien uusiokäytön ja energiatehokkaan käsittelyn edistämisessä. Kokonaisjätteet ovat keskeinen indikaattori kiertotalouden edistymisen arvioinnissa sekä pohja politiikoille, kierrätyksen tavoiteasetukselle ja jätteen käsittelyn kapasiteetin suunnittelulle.

Lainsäädäntö ja politiikka vaikuttavat kokonaisjätteiden tilastoihin ja hallintaan. Esimerkkeinä ovat sekä kansalliset jätteenhallintalain puitteet että eurooppalaiset kiertotalouden ja jätteiden käsittelyä koskevat direktiivit, joiden tavoitteena on vähentää kaatopaikkajätteen määrää ja lisätä materiaalien kierrätystä.

Näin kokonaisjätteiden tarkastelu tukee ympäristövaikutusten arviointia, taloudellisten resurssien käyttöä sekä kestävän jätteenhallinnan suunnittelua.