kokoelmalähteitä

Kokoelmalähteitä ovat lähteet, jotka ovat osa museon, kirjaston tai arkiston kokoelmaa. Niihin kuuluvat esimerkiksi käsikirjoitukset, kirjeet, valokuvat, kartat, painotuotteet sekä esineet ja äänite- tai videomateriaalit. Kokoelmalähteet voivat toimia sekä ensisijaisina että kontekstuaalisina lähteinä, ja niiden arvo rakentuu sekä itse aineistosta että sille liitetystä hallinnollisesta tiedosta, kuten hankintaa, säilytystä ja luettelointia koskevista merkeistä.

Provenanssi eli alkuperä sekä kokoelman konteksti ovat erityisen tärkeitä kokoelmalähteiden tulkinnassa. Tiedot siitä, kuka aineiston kokoelmaan on koonnut, milloin ja missä yhteydessä se on karttu, auttavat arvioimaan lähteen luotettavuutta ja soveltuvuutta tutkimukseen. Saatavuus vaihtelee: osa aineistosta on digitaalisesti saatavilla tai tutkittavissa paikan päällä, toiset voivat olla varastoituna tai käyttöön vaatia erikoislupia.

Käyttö tutkimuksessa: kokoelmalähteitä hyödynnetään ensisijaisina aineistoina, kontekstuaalisina perustietolähteinä sekä vertailuanalyysien kohteina. Niitä käytetään usein typologian, aikajänteen rakentamisen ja kulttuurihistorian rekonstruoinnin työkaluna. Luettelointi, kuvailu ja konservointi ovat keskeisiä vaiheita, jotka mahdollistavat lähteiden asianmukaisen käytön ja pitkäaikaisen säilymisen.

Esimerkkejä: museoiden ja arkistojen valokuvakokoelmat, kirjastojen ja säätiöiden käsikirjoitus- ja asiakirjakokoelmat sekä kartta- ja äänitearkistot. Digitalisaatio on parantanut saavutettavuutta ja mahdollistanut laajempia tutkimusnäkökulmia.