koagulaatiotesteihin

Koagulaatiotestit ovat laboratorio-analyysejä, joiden tarkoituksena on arvioida veren hyytymisen eri osien toimintaa. Ne kattaa sekä ulkoisen että sisäisen hyytymistien sekä yhteisen tien toiminnan, sekä lisäksi fibrinolyysin ja fibrinogeenin määrän. Tavoitteena on tunnistaa veren hyytymis- tai verenvuotohäiriöt sekä seurata antikoagulaatiolääkitystä.

Yleisimmät koagulaatiotestit ovat protrombiiniaika PT ja sen INR-arvo, jotka mittaavat ulkoisen tien ja yhteisen tien toimintaa; aktivoituun osittaisen tromboplastiiniajan aPTT, joka arvioi sisäisen tien toimintaa ja yhteistä tien polyä; sekä trombiininaika TT, joka mittaa fibrinogeenin muuntumista fibriniksi. Lisäksi mitataan fibrinogeenin määrä sekä D-dimeeritasot, jotka antavat lisätietoa veren hyytymisen tilasta ja mahdollisesta hyytymisen ja fibrinolyysin aktivoitumisesta. Harvemmin käytetään hyytymistekijäanalyyseja sekä lupus anticoagulant- tai anti-fosfolipid-antikroppatutkimuksia epäiltäessä autoimmunnien hyytymishäiriöiden mahdollisuutta.

Näytteenotto ja käsittely: näyte otetaan laskimoverestä plasman tutkimusta varten ja antikoaguloidaan natriumcitratilla siten, että veren ja citraatin suhde on noin 9:1. Näytteen käsittelyyn sekä säilytykseen vaikuttavat tekijät, kuten hemolyysi tai liian pitkä viive, voivat vääristää tuloksia, joten näytteitä käsitellään huolellisesti.

Tulosten tulkinnassa huomioidaan potilaan kliininen tilanne, lääkitys (esim. kumariinit, hepariini) sekä preanalyyttiset tekijät. Koagulaatiotestit ovat keskeisiä sekä diagnostiikassa että hoidon seurannassa, erityisesti perioperatiivisessa, maksasairauksiin liittyvässä ja thromboembolisen riskin arvioinnissa.