koagulaatiokaskaadi

Koagulaatiokaskaadi on veren hyytymisen keskeinen mekanismi, jossa useiden hyytymistekijöiden aktivoituminen johtaa fibriiniverkon muodostumiseen ja hyytymän stabiloitumiseen. Prosessi voidaan jakaa kahteen aloitusreittiin, jotka yhdistyvät lopulta yhteiseen väylään.

Ulkoinen (extrinsic) väylä käynnistyy kudostekijän (tissue factor, TF) ja VIIa:n muodostaman kompleksin toimesta. Tämä kompleksi aktivoi tekijät X ja IX, jolloin hyytymiskaskadissa alkaa perääntyvä amplifikaatio. Sisäinen (intrinsic) väylä käynnistyy alttiina olevilla proteiineilla, kuten XII, XI ja IX, ja etenee fosfolipidipintojen sekä kalsiumin avulla. Molemmat reitit johtavat yhteiseen väylään, jossa tekijä X aktivoituu Xa:ksi ja yhdessä tekijä V kanssa muodostaa protrombiinase-entsyymin (Xa–Va), joka muuntaa protrombiinin (II) trombiiniksi (IIa).

Trombiini on keskeinen keskitin: se muuntaa fibrinogeenin fibriiniksi ja aktivoi sekä V:n että VIII:n koordinoidun vahvistuksen kautta käänteisiä vahvistuksia. Fibriiniverkko muodostaa hyytymän rakenteen ja XIII:nen törmäystuotteen (XIIIa) avulla se ristisidottuu, mikä tekee hyytymästä kestävämmän. Verihiutaleet (pintana) antavat fosfolipidipintansa ja tukevat kompleksien kokoamista sekä primaarisen hemostaasin tapahtumista.

Koagulaatioon vaikuttavat myös säätelytekijät: vitamiini K:n vaikutuksesta gamma-karboksylaatioon osallistuvat tekijät II, VII, IX ja X sekä proteiinit C ja S. Antikoagulantit kuten antitrombiini, hepariini ja TFPI sekä fibrinolyyttinen järjestelmä (plasmin, tPA) kontrolloivat prosessin sammuttamista ja hyytymän hajottamista.

Kliinisesti koagulaatiokaskadi näkyy koagulaatiokokeissa, kuten PT (ulkoisen väylän) ja aPTT (intriinsisen sekä yhteisen väylän) testauksissa. Tärkeitä sairauksia ovat von Willebrandin tauti ja hyytymishäiriöt kuten hemofilia A (faktor VIII) ja B (faktor IX). Hoitomuotoihin kuuluvat antikoagulantit ja veren hyytymistä säätelevät lääkkeet.