hyytymästä

Hyytymästä viittaa veren hyytymisen tilaan sekä siihen liittyvään hyytymän eli trombin muodostumiseen verisuonen sisään, mikä voi estää verenkiertoa tai aiheuttaa vaurioita kudoksiin. Hyytymä voi muodostua laskimossa tai valtimossa, ja sen seurauksena voi syntyä erilaisia komplikaatioita riippuen sijainnista.

Hyytymä voidaan jakaa pääasiassa kahteen suureen ryhmään: laskimoperäiseen tromboosiin (venous thromboembolism, VTE), joka sisältää syvä laskimotukoksen ja keuhkoembolian, sekä valtimotromboosiin, joka voi johtaa iskeemiseen aivohalvaukseen, sydäninfarktiin tai muuvaltimotukoksiin. Riskitekijöitä ovat muun muassa immobillisuus erityisesti leikkauksen jälkeen, syöpä, raskaana olevat tai äskettäin synnyttäneet, hormoneiden käyttö, tupakointi, ylipaino sekä perinnölliset veren hyytymishäiriöt.

Oireet riippuvat hyytymän sijainnista. Syvä laskimotukos aiheuttaa tyypillisesti alaraajan turvotusta, kipua ja lämpöisyyden tuntoa, joskus punoittavuutta. Keuhkoembolian oireet voivat olla hengenahdistus, rintakipu ja äkillinen tilan heikkeneminen. Valtimotromboosissa voi ilmetä äkillinen kipu ja raajan kalpeus tai kylmyys; aivohalvauksen tai sydäninfarktin oireet ilmenevät nopeasti.

Diagnoosi pohjautuu kliinisen arvion lisäksi laboratoriokokeisiin (esim. D-dimeeri), kuvantamistutkimuksiin ja tarvittaessa veren hyytymishäiriöiden kartoitukseen. Hoito keskittyy hyytymän suorien vaikutusten hallintaan sekä uusien hyytymien ehkäisyyn. Käytössä ovat antikoagulantit (esim. hepariini, suorat suonensisäiset anticoagulantit tai varfariini), joskus trombolyysi tai trombektomia potilailla, joilla on elvytettävä tilanne. Ennaltaehkäisy painottuu liikunnan edistämiseen, riskitekijöiden hallintaan sekä lyhytaikaisiin profylaksioihin suurten kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä.

Hyytymästä hoito ja ennuste vaihtelevat tilan sijainnin ja hoitovasteen mukaan; varhainen tunnistus ja asianmukainen hoito parantavat ennustetta ja vähentävät komplikaatioiden riskiä.