koagulaatiokokeissa

Koagulaatiokokeet ovat joukko laboratoriotestejä, joita käytetään arvioimaan veren hyytymisjärjestelmän toimintaa. Näitä kokeita hyödynnetään erilaisten verenvuotosairauksien, kuten hemofilian tai von Willebrandin taudin, diagnosoinnissa ja seurannassa. Niitä käytetään myös arvioimaan tromboositaipumusta ja seuraamaan antikoagulanttihoitojen tehoa. Koagulaatiokokeilla voidaan myös tutkia maksan toimintaa, sillä maksa tuottaa useita hyytymistekijöitä.

Yleisimpiä koagulaatiokokeita ovat protrombiiniaika (PT) ja aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika (aPTT). Protrombiiniaika mittaa ulkoista hyytymisreittiä ja arvioi tiettyjen hyytymistekijöiden, kuten tekijöiden II, V, VII, X ja fibriinogeenin, pitoisuuksia ja toimintaa. Aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika puolestaan mittaa sisäistä hyytymisreittiä ja arvioi tekijöiden VIII, IX, XI ja XII sekä prekallikreiinin ja suuren molekyylipainon kininogeenin toimintaa. Nämä kokeet auttavat tunnistamaan puutteita tai häiriöitä hyytymistekijöiden toiminnassa.

Muita tärkeitä koagulaatiokokeita ovat fibrinogeenipitoisuuden mittaus, joka arvioi veren kykyä muodostaa fibriiniä, ja D-dimeerikoe, joka mittaa fibriinin hajoamistuotteita ja voi viitata kohonneeseen tromboosiriskiin. Myös spesifisiä hyytymistekijämäärityksiä voidaan tehdä yksittäisten hyytymistekijöiden puutosten tai toimintahäiriöiden tarkempaan selvittämiseen. Koagulaatiokokeet ovat välttämättömiä monien kliinisten tilanteiden diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa.