Fibriiniverkko

Fibriiniverkko on hyytymän rakennetta muodostava kolmiulotteinen verkko, joka syntyy veren hyytymisprosessin aikana. Siinä fibriinimolekyylit muodostavat kestävän verkoston veritulpan sisälle.

Fibriinimolekyylit syntyvät, kun trombiini leikkaa fibriinogeenin fibriinimolekyyleiksi, jotka polymeroituvat toisiinsa. Verkon vakaus saavutetaan ristikkäislinkittymällä, jonka katalyytti on factor XIIIa. Kuitujen paksuus, tiheys ja aukkoisuus riippuvat trombiinin määrästä, kalsiumista ja veren solupitoisuudesta.

Fibriiniverkko antaa hyytymälle mekaanisen tukevuuden, vangitsee verisoluja ja estää vuodon jatkuvan. Se toimii myös alustana kudosparantumiselle ja haavojen uudelleenrakentumiselle.

Fibrinolyysi hajottaa verkkoa plasmiinin avulla. Plasminogeenin aktivoituminen tPA:n tai uPA:n vaikutuksesta johtaa fibriinin pilkkomiseen ja hyytymän resorptioon.

Kliinisesti fibriiniverkko on keskeinen sekä hyytymisen että fibrinolyysin säätelyssä. Verkoston ominaisuudet, kuten tiheys ja kestävyys, vaikuttavat tromboosin riskiin ja vuotoriskiin. Hyytymishäiriöiden diagnostiikassa käytetään menetelmiä kuten tromboelastografia (TEG/ROTEM) fibriiniverkon toiminnallisen tilan arviointiin.

Biomateriaalina fibriiniverkkoa hyödynnetään kudosteknologiassa ja haavahoidossa, missä fibrinigeelit toimivat luonnollisena tukena solujen kasvulle ja kudosten paranemiselle.