kloonaustekniikoiden

Kloonaustekniikat viittaavat erilaisiin menetelmiin, joilla luodaan geneettisesti identtisiä kopioita yksilöstä. Geneettinen identtisyys tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kloonin DNA on sama kuin alkuperäisen yksilön DNA. Näitä tekniikoita on kehitetty ja sovellettu sekä kasvien että eläinten kloonaamiseen.

Yksi tunnetuimmista eläinten kloonaustekniikoista on somattinen solun tumansiirto (Somatic Cell Nuclear Transfer, SCNT). Tässä menetelmässä otetaan somattinen solu, eli mikä tahansa muu kuin sukusolu, alkuperäisestä yksilöstä. Tämän somattisen solun tuma, joka sisältää yksilön geneettisen materiaalin, poistetaan ja siirretään munasoluun, josta on ensin poistettu sen oma tuma. Tämän jälkeen munasolu stimuloidaan jakautumaan ja kehittymään alkioksi, joka istutetaan sitten sijaissynnyttäjän kohtuun. Jos raskaus etenee, syntynyt yksilö on geneettinen kopio siitä yksilöstä, josta somattinen solu otettiin.

Kasvien kloonaamiseen käytetään usein vegetatiivista lisääntymistä, joka on luonnollinen prosessi, jossa uusi kasvi kasvaa emokasvista ilman siemeniä. Tätä voidaan hyödyntää myös keinotekoisesti esimerkiksi pistokkaiden, jakojen tai juuriversojen avulla. Nykyaikaisempia kasvien kloonaustekniikoita ovat esimerkiksi solukkoviljely, jossa pieniä kasvinosia tai yksittäisiä soluja kasvatetaan steriileissä olosuhteissa erillisessä kasvualustassa, josta ne kehittyvät uusiksi kasveiksi. Nämä tekniikat mahdollistavat nopean ja tehokkaan tapojen luoda suuria määriä geneettisesti identtisiä kasveja.