kivilajeihin

Kivilajihin viitataan geologiassa kivilajien perusluokitukseen, jonka mukaan kivilajit luonnossa syntyvät ja kehittyvät erilaisilla muodostumistavoilla. Pääjakso muodostuu kolmesta ryhmästä: magmaiset (ignea), sedimentaariset ja metamorfiset kivilajit. Jokaisella ryhmällä on omat muodostumistapansa sekä tyypillisiä mineraalikokoonpanoja ja rakenteita.

Magmaiset kivilajit syntyvät sulaneesta materiaalista. Ne muodostuvat, kun magma tai lava jäähtyy ja kiteytyy. Intrusii-variantit kehittyvät maa- tai kallioperän sisällä, jolloin kiteytyminen on hidasta ja kivilajit ovat usein hienorakeisia tai kokonaisuudessaan suurisäikeisiä. Ekstrusiiviset kivilajit purkautuvat pinnalle ja kiteytyvät nopeasti, jolloin niissä esiintyy pienempiä tai epäjatkuvampia kiteitä. Yleisiä esimerkkejä ovat graniitti ja basalt.

Sedimentaariset kivilajit muodostuvat kerrostuneina ja kovettuvat osaksi kivilajiksi, kun sedimentit puristuvat ja yhtyvät. Ne voivat olla klastisia, kuten hiekka- ja savekivet; kemiallisia, kuten suolamonkasta syntyneet kivilajit; tai biogeneettisiä, kuten kalkkikivet ja turve. Prosessi sisältää rapautumisen, kuljetuksen, laskeuman ja litifikaation.

Metamorfiset kivilajit syntyivät olemassa olevien kivilajien muuttuessa korkean lämmön ja/tai paineen vaikutuksesta. Ne jaetaan foliated- ja ei-foliated-ryhmiin: foliated rakenteet, kuten gneissi ja škisti, kehittyvät suuntautuneen rakenteen mukaan; ei-foliated, kuten marmori ja kvartsiitti, ovat yleensä homogeenisempia.

Kivilajien tuntemus auttaa ymmärtämään maankuoren historiaa sekä löytö- ja rakentamiskäytännöissä. Kivilajit ovat osa geologista kiertoa, jossa niihin vaikuttavat muun muassa rapautuminen, eroosio, sedimentaatio, sulaminen ja metamorfinen muutos.