kivikerrostumissa

Kivikerrostumissa viittaa geologiassa tilaan, jossa kivilajit esiintyvät osin erillisissä, havaittavissa kerroksissa. Kerrostumat syntyvät pitkän sedimentaatioprosessin tuloksena, jossa sedimentti, kuten hiekka, savi tai kalkkikivi, kasaantuu ajan mittaan ja kivettyy (diagentisoituu) kerroksittain. Kerrostumat voivat vaihdella paksuudeltaan, koostumukseltaan ja fossiilisisältöltään, ja niiden järjestäytyminen antaa näkymiä menneisiin ympäristöihin.

Prosessien monimuotoisuus näkyy esimerkiksi rakeisuuden, kemiallisen koostumuksen ja mineraalikontrastien kautta. Laminaatiot, kerrosten vaihtelut koostumuksessa sekä epäkeskiset kerrostumat kertovat olosuhteiden muutoksista, kuten veden virtaaman energiasta, sedimentinlähteistä, lämpötilasta tai ilmastosta menneisyydessä. Joissakin tapauksissa kerrostumat voivat sisältää merkittäviä fossiilisia jäänteitä tai merkkejä muinaisista ympäristöistä.

Käytännössä kivikerrostumien tutkiminen kuuluu stratigrafian alueeseen. Forssaus perustuu kerrostumien ajoitukseen, suhteelliseen ikään ja correlointiin toisten alueiden kanssa. Fossiilinen sisältö, palaeosoito: isot. Näiden avulla voidaan tulkita muinaisia elinympäristöjä, merivirtojen suuntia sekä ilmastonvaihteluita. Kerron myös teollisuuden tarpeista: kerrostumien tuntemus on keskeistä öljy- ja kaasukenttien sijainnin, vedenhankinnan sekä rakennusgeologiassa.

Kivikerrostumissa muodostaa siis tärkeän ikkunan maankuoren historiaan ja ympäristömuutoksiin.