kirjaintyypin

Kirjaintyypin tarkoittaa kirjoitusmerkistöä, jonka mukaan teksti muodostuu. Se viittaa sekä yksittäiseen fonttiin että sen koko tyylisarjaan; mukaan lukien muoto, paksuus, kallistus sekä kirjainten välinen tilankäyttö ja riviväli. Kirjaintyypin valinta vaikuttaa luettavuuteen, ilmeeseen ja tulostustapaan.

Historian osalta kirjaintyypin kehitys alkoi käsin kaiverroista ja metallikirjatyypeistä, joita käytettiin ennen digitaalista aikakautta. Gutenbergin painotekniikka vahvisti kirjaintyypin standardoinnin, ja teollistuminen sekä typografian ammatillinen kehitys viimeistivät perinteisen, fonttivalikon tavan. Digitalisaatio toi hektisen vaihdon, monipuoliset leikkaukset ja mahdollisuuden helposti luoda sekä muokata fontteja uuden ajan julkaisuissa.

Luokitus ja tyypilliset ryhmät: Serif-tyypit (serifi eli pienet koristeelliset kaaret kirjainten päissä), sans-serif-tyypit (ilman serifejä), sekä erikoistuneet tyylit kuten monospaced-tyypit (kaikki merkkejä samanlevyisiä) ja display- tai koriste-tyypit. Esimerkkejä: serif-tyypeistä Times New Roman, Garamond ja Baskerville; sans-serif-tyypeistä Arial ja Helvetica; monospaced-tyypeistä Courier; display-tyypeistä Bodoni tai Didot.

Käyttö ja suunnittelu: Tyypin valinta vaikuttaa lukemisen sujuvuuteen, rivivpituuteen ja visuaaliseen ilmeeseen. Yleensä leipätekstissä suositaan luettavuutta tukevia serifi- tai sans-serif-tyyppejä, otsikoissa ja korostuksissa voidaan käyttää erikoistyyppejä jolloin kokonaisuus pysyy johdonmukaisena. Huomioidaan kieli, julkaisumuoto sekä ympäristö (printti, verkkosivut, mobiili).

Nykytilanne on digitaalinen ja monimuotoinen: fonttivarat hallinnoidaan verkossa, web- ja mobiilijulkaisut käyttävät usein ladattavia fontteja, ja lisensointi sekä yhteensopivuus ovat keskeisiä tekijöitä. Avoimen lähdekoodin fontteja, kuten Google Fonts, hyödynnetään laajasti sekä verkossa että sovelluksissa.