leipätekstissä

Leipätekstissä tarkoitetaan tekstin pääosaa, jota suurin osa lukijoista lukee. Se on otsikoiden, kuvatekstien, kuvien ja sivupaneelien ulkopuolinen osa, ja sen tehtävänä on välittää informaatiota tai tarinaa kappaleittain ja virkkeittäin. Termiä käytetään sekä painetussa että digitaalisessa julkaisussa.

Leipätekstin typografia vaikuttaa luettavuuteen. Yleensä leipätekstin fontti ja mitoitus tähtää rentoon luettavaisuuteen: rivin pituus tulisi olla kohtuullinen, riviväli selkeä ja kappaleet erillään. Printissä leipäteksti on usein serif-fontilla; digitaalisessa ympäristössä käytetään usein sans-serif-fontteja, mutta käytäntö vaihtelee julkaisun mukaan. Typografiset ohjeet suosivat hallittua rivien pituutta, noin 50–70 merkkiä per rivi, sekä harkittua sanaväliä ja hyphenointia niin, ettei teksti näytä “virtaavan” epätasaisesti. Otsikot ja visuaalinen erottelu ovat erikseen. Korostukset, kuten kursivointi, käytetään harkiten, ja leipätekstissä painotukset toteutetaan mieluummin sanavalinnoin kuin suurin osa typografiasta.

Rakenteeltaan leipäteksti muodostuu kappaleista, jotka jäsentävät kertomuksen tai tiedon loogiseksi kokonaisuudeksi. Kappaleen alussa voi olla sisennys tai tilallinen erottaminen. Lainaukset, lainausmerkit ja mahdolliset korostukset noudattavat kunkin julkaisu- tai kieli­tyylin sääntöjä. Lehdistö- ja julkaisutekstissä leipätekstin tarkoitus on antaa selkeä, johdonmukainen ja helposti seurattava lukukokemus.