kipuaistin

Kipuaistin käsite viittaa kipukokemuksen sensorisen, kognitiivisen ja emotionaalisen ulottuvuuden kokonaisuuteen. Se kattaa sekä kipua välittävien ärsykkeiden havaitsemisen (nociceptio) että kipuun liittyvän tulkinnan aivoissa, johon vaikuttavat odotus, muistot ja mieliala.

Nociceptio viittaa perifeeristen nociceptoreiden aktivoitumiseen kudosvaurioita aiheuttavien mekaanisten, termisten tai kemiallisten ärsykkeiden seurauksena. Nociceptoreiden signaalit kulkeutuvat selkäytimen dorsaalisten juurten ganglioista ensimmäisen asteen neuroneina dorsal horniin. Toisen asteen neuroni nousevat spinothalamisen traktin kautta thalamukseen, josta kipu projisoituu sensorisille ja limbisen järjestelmän alueille kuten somatosensoriseen cortexiin, insulaan ja anterioriseen cingulaariseen cortexiin.

Keskushermoston kipuaistin modulaatio tapahtuu laskeutuvien reittien kautta, joiden ydinalueita ovat periaqueductal gray (PAG) ja rostral ventromedial medulla (RVM). Endogeeniset opioidijärjestelmät sekä noradrenergiset ja serotoniinergiset polut voivat vähentää kipua. Kognitiiviset tekijät, kuten odotus ja mieliala, vaikuttavat kipukokemukseen, mikä selittää placebo- ja nocebo-vaikutukset.

Kivun luokittelussa erotetaan nociceptiivinen kipu (somatic ja visceral), neuropathinen kipu sekä akuutti ja krooninen kipu. Kroonisessa kipussa voi kehittyä keskushermoston herkistyminen (central sensitization), hyperalgesia ja allodynia. Kipukokemus on subjektiivinen, ja sitä arvioidaan potilaan raportoinnilla sekä kipumittareilla.

Hoito ja tutkimus painottavat sekä biologisia että psykologisia tekijöitä. Akuutissa nociceptiivisessa kivussa käytetään yleensä NSAID- tai parasetamolivalmisteita; vakavammissa tilanteissa voidaan harkita opioideja lyhytaikaisesti. Neuropaattisissa ja kroonisissa tapauksissa sovelletaan monipuolista hoitoa, johon kuuluu adjuvanttien käyttö, fysioterapia sekä kognitiivinen käyttäytymisterapia. Hoito räätälöidään yksilöllisesti.