kipukokemukseen

Kipukokemus on subjektiivinen, moniulotteinen kokemus, joka liittyy kipuun ja sisältää sensorisia, emotionaalisia ja kognitiivisia ulottuvuuksia. Se syntyy, kun aivot tulkitsevat kehon signaaleja ja kontekstia, eikä se aina suoraan vastaa elimellistä kudosvauriota.

Se eroaa nociceptiosta, joka on hermostollinen signaalin prosessi kudosvaurion uhan aistimisessa. Kipukokemus on subjektiivinen tulkinta, johon vaikuttavat mieliala, stressi, odotukset sekä sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät.

Biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät vuorovaikuttavat kipukokemuksen muodostumisessa. Esimerkiksi ahdistus, masennus, pelko sekä aikaisemmat kivun kokemukset voivat voimistaa tai lievittää kipua. Myös huomio, tarkkaavaisuus ja ympäristö vaikuttavat kipukokemukseen.

Kipukokemuksen arviointiin käytetään erilaisia työvälineitä, kuten numeerista kipuarviointia (0–10), visuaalista analogiaskaalaa (VAS) ja McGillin kipukyselyä. Hoito tähtää kipukokemuksen hallinnan parantamiseen sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun tukemiseen, ei pelkästään kudosvaurion korjaamiseen. Usein käytetään sekä pharmacologisia että ei-farmacologisia keinoja.

Termi kipukokemus koostuu sanoista kipu ja kokemus; kipukokemukseen viitataan usein illatiivissa. Käytännössä sitä käytetään kuvaamaan kipuun liittyviä kokemuksia sekä kivun hoitoon vaikuttavia tekijöitä.