kielirekistereissä

Kielirekisteri tarkoittaa kielen käytön asettelua, jossa sanasto, lausejärjestys, kieliopillinen muoto ja sävy ovat sopeutuneet tiettyyn sosiaaliseen tilanteeseen. Kielirekistereissä kieli räätälöidään tavoitteen ja yleisön mukaan, mikä näkyy esimerkiksi muodollisuuden asteessa, teknisyyden tasossa ja viestinnän kontekstissa. Rekisterit muodostavat kielenkäytön tyylejä, eikä niiden tarkoitus ole kuvata alueellisia eroja.

Kielirekisterit voidaan jakaa suurten ryhmien mukaan: virallinen tai hallinnollinen kieli; arkinen puhekieli; tekninen ja tieteellinen kieli; sekä ohjeistukseen ja käyttäjäkieliin liittyvät rekisterit. Esimerkkejä ovat viranomaiskirjeet, tieteelliset artikkelit, tekniset ohjeet ja verkkosivujen käyttäjäohjeet. Rekisterien ero ei perustu alueellisuuteen vaan käyttötarkoitukseen; ne ohjaavat sanaston valintaa, lausekontekstia ja sävyn ilmaisua.

Kielirekistereitä tutkitaan ja hyödynnetään usealla tavalla. Tutkimuksessa ne voidaan tarkastella korpusten, haastattelujen sekä autenttisen kielenkäytön kautta. Rekisterien tuntemus auttaa kielenopetuksessa, kielenhuollossa sekä viestinnän ja teknisen kirjoittamisen suunnittelussa. Käytännössä rekisterit ohjaavat kirjoitus- ja puhetyylin valintoja sekä saavutettavuutta esimerkiksi monikielisessä tai monimuotoisessa verkkoviestinnässä.