kielioppitunneilla

Kielioppitunneilla tarkoitetaan opetustilanteita, joissa keskitytään kielen rakennetta koskeviin sääntöihin ja niiden soveltamiseen. Tavoitteena on lisätä oppijoiden kykyä tarkastella ja tuottaa kieltä oikein sekä ymmärtää tekstien rakenteita. Kielioppitunteja järjestetään sekä äidinkielen että vieraiden kielten opetuksessa, ja ne voivat esiintyä erillisinä jaksoina tai integroituna osana lukemista, kirjoittamista sekä puhe- ja kuuntelutilanteita.

Tyypillinen sisältö kattaa morfologian (sanaluokat, taivutusparadigmat, aikamuodot, sijamuodot), syntaksin (lauseen rakenne, sanajärjestys sekä kongruenssi), oikeinkirjoituksen sekä välimerkkien säännöt. Suomen kielen opetuksessa painopiste on usein taivutusmuodoissa ja sijamuodoissa, kun taas vieraiden kielten opetuksessa keskitytään kohdekielen rakenteisiin.

Menetelmät vaihtelevat: eksplisiittinen sääntöopetus, induktiivinen oppiminen sekä tulkinnallinen lähestymistapa. Opettajat voivat esittää säännön ja havainnollistaa sitä esimerkein, tai antaa oppijoiden löytää säännön itse. Harjoituksiin sisältyy virheiden tunnistaminen, täydennystehtävät, lauseiden rakentaminen sekä kirjoitus- ja puheharjoituksia. Käytetään myös autenttisia tekstejä sekä digitaalisia harjoituksia ja korpiesimerkkejä.

Rooli oppimisessa: Kielioppitunnit tukevat kielen tarkkuutta ja ymmärrystä, antavat oppilaille välineet tekstien tulkintaan sekä omien lauseiden tuottamiseen. Ne voivat toimia sekä itsenäisenä harjoitteluna että osana laajempaa kielitaidon kehittämistä yhdessä kuullun, puhutun sekä luku- ja kirjoitusharjoittelun kanssa.

Haasteet ja keskustelut: Sääntöpainotteinen opetus voi tuntua kuolettavalta tai vähentää kommunikatiivista harjoittelua. Siksi monet oppimisympäristöt pyrkivät tasapainottamaan muodollisen tarkkuuden ja tarkoituksenmukaisen viestinnän, hyödyntäen sekä form-focused että meaning-focused -lähestymistapoja. Digitalisaatio mahdollistaa räätälöidyt, tilannekohtaiset harjoitukset.