kielioppikirjojen

Kielioppikirja on oppikirja, joka esittelee kielen kieliopin: sen rakenteen, sanaluokat, taivutuksen, lauseiden syntaksin sekä oikeinkäytön periaatteet. Kielioppikirjojen monikkomuoto, kielioppikirjojen, viittaa useisiin tällaisiin teoksiin. Niitä käytetään peruskoulussa, lukiossa ja kieltenopetuksessa sekä itsenäisessä opiskelussa. Ne voivat olla sekä laajoja referenssioppikirjoja että kevyempiä harjoituskirjoja aloittelijoille, ja ne voivat keskittyä yhteen kieleen tai tarjota vertailevaa materiaalia.

Sisältö ja rakenne vaihtelevat, mutta yleisesti ne sisältävät selityksiä kieliopillisista kategorioista, kuten sanaluokista, taivutuksesta, aikamuodoista ja sanajärjestyksestä, sekä ohjeita oikeinkirjoitukseen ja välimerkkeihin. Monet kielioppikirjat sisältävät havainnollistavia esimerkkejä, harjoituksia ja vastauksia. Taulukoita, taulukkomaisia jäsennyksiä ja erikoistilanteiden selityksiä käytetään usein apuna. Joissakin teoksissa käsitellään myös kielioppia käytännön viite- ja tuotantotehtävien avulla.

Lähestymistavat vaihtelevat: jotkut kielioppikirjat ovat preskriptiivisiä ja antavat sääntöjä sekä käyttötapoja, toiset taas kuvailevia ja pohjautuvat kielimuotojen todelliseen käyttöön. Nykyinen kielenopetus suosii usein kuvailevaa ja korpusperusteista lähestymistapaa, mutta perinteisiä sääntöjä käyttävät oppikirjat ovat yhä yleisiä.

Käyttäjiä ovat opettajat, oppilaat ja itsenäisesti opiskelevat kaikenikäiset; lisäksi digitaaliset versiot ja verkkoresurssit täydentävät monia painettuja kielioppikirjoja.