keuhkosyövälle

Keuhkosyöpä on keuhkoissa muodostuva pahanlaatuinen kasvain. Se on yksi yleisimmistä syövistä ja aiheuttaa merkittävää kuolleisuutta maailmanlaajuisesti. Keuhkosyöpä jaetaan ei-pienisoluiseen (NSCLC) ja pienisoluiseen (SCLC) keuhkosyöpään.

Tyypit: NSCLC sisältää adenokarsinooman, levyepiteelikarsinooman ja suurisolukarsinooman. SCLC kehittyy nopeasti ja hoito on usein kemoterapiaa sekä säteilyä; kirurginen resektio on harvinaista.

Riskitekijät: Tärkein yksittäinen riskitekijä on tupakointi, sekä nykyisten että aiempien tupakoitsijoiden. Passiivinen tupakointi lisää riskiä. Muita riskitekijöitä ovat radon, asbesti ja muut karsinogeeniset aineet sekä pitkäaikainen ilmanlaatu ja ikä sekä perinnöllinen alttius.

Oireet: Yleisimmät oireet ovat pitkäaikainen yskä, veren yskiminen, hengenahdistus ja rintakipu. Laihtuminen sekä toistuvat keuhkokuumeet voivat tulla myöhemmin esiin.

Diagnoosi ja stadiaus: Diagnoosi perustuu kuvantamistutkimuksiin (röntgen, tietokonetomografia, tarvittaessa PET-CT) ja lopullinen todistus saadaan kudosnäytteellä. Sairauden stadiaus tapahtuu TNM-järjestelmän mukaan; molekulaariset testit voivat ohjata kohdennettuhoitoa ja immunoterapiaa.

Hoito: Hoito valitaan yksilöllisesti tyypin, stadin ja potilaan tilan mukaan. NSCLC-hoito voi sisältää kirurgisen resektiivisen toimenpiteen, säteilyn, kemoterapian sekä kohdennettuja tai immunoterapialääkkeitä. SCLC-hoito on useimmiten kemoterapiaan ja säteilyyn perustuvaa, ja kirurginen hoito on harvinaista.

Ennuste: Ennuste riippuu stadialle ja hoitovasteelle. Varhaisessa vaiheessa todetulla sairaudella on parempi selviytyminen, mutta keuhkosyövän yleinen viiden vuoden elossaololuku on alhaisempi myöhäisvaiheissa.

Ehkäisy ja seulonta: Tärkein ehkäisykeino on tupakkien lopettaminen. Radon- ja asbestialtistuksen sekä ilmanlaadun riskien pienentäminen auttavat. Riskiryhmille voidaan harkita kohortti- tai seulontatutkimuksia perustelluilla kansanterveydellisillä ohjelmilla.