keuhkokuvan

Keuhkokuva, yleisimmin keuhkokuva tai rintakehän röntgenkuva, on nopea radiologinen tutkimus keuhkojen, sydämen ja pleuran tilan arvioimiseksi. Tutkimus antaa kuvan keuhkojen rakenteesta kahdenulotteisesti ja on keskeinen osa kliinistä arviointia sekä akuutissa että pitkäaikaisessa seurannassa. Sen avulla voidaan havaita infektioita, nesteen kertymää keuhkopussin alueelle, keuhkoahtaumatautia, pneumothoraxia, kasvaimia sekä muita ilmiöitä.

Indikaatiot tutkimukselle vaihtelevat; yleisiä ovat äkillinen hengenahdistus, yskä, rintakipu, keuhkokuumeen epäily, pleuraeffuusio, ilmavuoto keuhkoissa, trauman jälkitutkimus sekä sydämen tai suurten verisuonten tilan seuranta.

Menetelmät ja kuvauspaineet: standardissa käytetään yleensä kahta projisointia, posteroanterior (PA) ja sivukuva (lateraali). Potilas inspiroi syvään, jolloin keuhkot näkyvät paremmin. Joissakin tapauksissa erityisesti kiireessä tai vuodepotilailla käytetään AP-kuvausta. Portable-kuvat voivat olla laadultaan alhaisempia kuin näppäinlaitteella otetut kuvat.

Turvallisuus ja valmistelu: keuhkokuvassa käytetään ionisoivaa säteilyä. Yhden kuvan säteilyannos on pieni, mutta annosta pyritään minimoimaan noudattamalla ALARA-periaatetta. Raskaana olevia potilaita tulisi harkita erikseen ja suojata sikiö tarpeen mukaan.

Tulokset ja tulkinta: kuvan tulkitsee radiologi tai koulutettu radiografian ammattihenkilö kliinisen tiedon tueksi. Yleisiä löydöksiä ovat normaalit keuhkot, infiltraatiot ja konsolidaatio keuhkokasvustossa, interstitielliset muutokset, keuhkokinnanesteet, pleura-efuusiot, pneumothorax sekä nodulaariset tai massamaiset löydökset. Koe ei aina erehdy CT:n kanssa; pienet solut, varjonpoimut ja monimutkaiset tilat voivat vaatia lisätutkimuksia. Keuhkokuvan käyttö tarjoaa nopean ja laajalti saatavilla olevan kuvan keuhkoista, mutta sen rajoituksia tulee ymmärtää kliinisen kontekstin valossa.