infiltraatiot

Infiltraatiot ovat yleistermi, joka kuvaa aineen tunkeutumista toiseen materiaaliin sen huokosten, rakenteiden tai kudosten läpi. Sanaa käytetään useilla tieteenaloilla, kuten hydrologiassa, geotekniikassa, materiaalitieteessä ja biologiassa. Infiltraatio voi olla nestemäistä tai kaasumaista ja tapahtua painovoiman, kapillaaritoiminnan tai paine-erojen vaikutuksesta. Ilmiö on keskeinen monissa tieteellisissä ja teknisissä yhteyksissä.

Geotekniikassa ja hydrologiassa infiltraatio tarkoittaa veden siirtymistä maan pinnasta maaperään. Infiltraation nopeus ja määrä riippuvat maaperän ominaisuuksista (tekstuurin, rakenteen, huokoisuuden), kosteudesta, lämpötilasta, kasvillisuudesta sekä pinnan peitteestä. Infiltraatiokyky kuvaa suurinta virtausta, jonka maaperä voi vastaanottaa ilman pinnan valumista. Infiltraation mittaukseen käytetään kokeita ja malleja kuten Green–Ampt, Horton ja Philip.

Materiaalitieteessä infiltraatio viittaa nesteen tai kaasun tunkeutumiseen huokoiseen materiaaliin, kuten nesteen täyttäessä huokosrakennetta kerrosten läpi tai suodatinmateriaalien kyllästyessä. Tämä ilmiö on keskeinen esimerkiksi suodatuksessa, katalyyttien toimintapinnojen hyödyntämisessä ja erilaisten komposiittimateriaalien valmistuksessa, joissa huokosverkon täyttyminen muokkaa ominaisuuksia.

Biologiassa ja lääketieteessä infiltraatio voidaan nähdä nesteiden tai solujen leviäminen ympäröivään kudokseen. Esimerkkejä ovat injektiosta johtuva kudosvuoto sekä immuunisolujen tai kasvaimen solujen tunkeutuminen kudoksiin. Infiltraatio kuvaa näin ollen laajaa ilmiötä, jolla on merkitystä sekä terveydenhuollossa että biologisessa tutkimuksessa.