keuhkokapillaarien

Keuhkokapillaarit ovat keuhkojen verisuoniverkosto, joka ympäröi alveoleja ja muodostaa olennaisen osan kaasujen vaihdosta. Ne ovat erittäin ohuita ja tiheästi järjestäytyneitä pienimpiä verisuonia keuhkoverenkierrossa, jolloin hapen siirtyminen vereen ja hiilidioksidin poistuminen keuhkoista tapahtuvat nopeasti.

Rakenne ja sijainti: Keuhkokapillaarit muodostavat verkoston ympäröimään alveoleja. Kapillaariseinämä koostuu yhdestä endoteelisestä kerroksesta basal laminaan, ja niiden välissä on keuhkojen alveolaarimembraani, jonka paksuus on vain noin 0,2–0,6 mikrometriä. Alveolaaripinnoilla sijaitsevat tyypin I ja tyypin II pneumosyytit; tyypin II soluilla on surfaktanttia, joka vähentää pinta‑alustan kollapsia. Alveolaarin pinta-ala on arvioitu noin 70–100 neliömetriä.

Toiminta ja säätely: Kaasuvaihto perustuu diffuusioon alveolien ja kapillaarien välillä. O₂ siirtyy alveolivalmistuneesta ilmasta vereen, ja CO₂ siirtyy verestä takaisin keuhkoihin poistuakseen uloshengitykseen. Suuri pinta-ala ja erittäin ohut väliseinä mahdollistavat tehokkaan diffuusion. Verenkierron säätely ja ventilaation–perfuusion (V/Q) -tasapaino varmistavat riittävän hapen saannin. Hypoksinen vasokonstriktio pienentää verenvirtauksia huonosti ventiloituneisiin keuhkopopuihin.

Kliininen merkitys: Keuhkokapillaarien toimintahäiriöt ja vauriot heikentävät kaasuvaihtoa ja voivat johtaa hypokseemaan. Tilat kuten ARDS ja keuhkoembolia voivat lisätä kapillaarien läpäisevyyttä tai tukoksia, mikä häiritsee hapen siirtymistä vereen ja hiilidioksidin poistumista. Keuhkokapillaarien terveys on keskeinen osa normaalia hengitys–verenkierto-toimintaa.