keuhkoemboliossa

Keuhkoembolisaatio (keuhkoembolia) on keuhkojen verisuonten tukkeutuminen, yleensä verihyytymän (trombin) aiheuttama embolus, joka kulkeutuu keuhkoihin verenkierron mukana. Yleisimmän taustalla on syvä laskimotukos (DVT) jaloissa tai lantiossa. Embolia voi harvoin koostua muista aineista kuten rasvasta tai ilmasta. Oireyhtymä voi olla hengenvaarallinen, joten hoito on aloitettava nopeasti.

Oireet ilmenevät usein äkillisesti: rintalassan alueelle tai rinnassa tuntuva terävä tai puristava kipu, nopea hengitys ja hengenahdistus. Muita oireita voivat olla yskiminen, veren ysköinti (hemoptysis), huimaus tai pyörrytys. Vakavassa tapauksessa verenpaineen lasku, sekavuus tai tajunnan heikkeneminen voivat ilmetä.

Diagnoosi alkaa kliinisellä riskin arvioinnilla ja D-dimerin mittauksella. Kuvantaminen vahvistaa diagnoosin: tietokonetomografia keuhkoangiografiasta (CT-PA) tai ventilaatioperfuusion tutkimus (V/Q). Verikokeet voivat tukea harkintaa, mutta kuvantaminen on ratkaiseva.

Hoito riippuu potilaan verenkiertotilanteesta. Lievemmät tapaukset hoidetaan aluksi antikoagulaatiolla, tavallisesti aloitus hepariinilla ja siirtyminen suun antikoagulanttiin (esim. DOAC tai varfariini). Massiivisessa PE:ssä, jossa on hypotensio tai shokki, voidaan harkita nopeaa trombolyysiä tai kateteri- tai kirurgista trombektomialta. Tukitoimet ja tehostettu verenkierron tuki voivat olla tarpeen.

Ennaltaehkäisy ja ennuste: riskitekijöiden tunnistaminen ja ehkäisykeinojen käyttöönotto, kuten liikunta, liikuttaminen potilaille, mekaaninen tuen estoriskin vähentäminen ja farmakologinen profylaksia erityisesti leikkausten jälkeen tai korkean riskin potilailla. Oikea-aikainen hoito parantaa ennustetta; recurrence (uudelleenkehittymisen) riski riippuu taustatekijöistä.